Jeesustellen eduskuntaan?

(Julkaistu koeajot.comissa 17.10.2010)

Aamulehti uutisoi poliisiylijohtaja Paateron laukoneen suuria viisauksia. Hän haluaa alkolukon ja nopeusrajoittimen pakolliseksi kaikkiin autoihin. Lisäksi EU:n liikennekomissaari Siim Kallaksen nostettua keskusteluun ylinopeuksien nollatoleranssin, Paatero asettuu tukemaan Kallasta ja ilmaisee nollatoleranssin olevan ainoa vaihtoehto liikennevalvontaan. Myös promillerajaan pitäisi kuulemma saada muutos, joka yllättäen tiukentaisi rajaa, asettaen sen 0,2 promilleen.

Aivopieruksi tämä Paateron lataus on harvinaisen monisyinen, vaikka pyöritään saman teeman ympärillä. On siis pureksittava lausuntoa osa osalta.

1. Alkolukko: Olisihan se hienoa, jos olisi varmaa, että päihtyneet kuljettajat eivät pääsisi liikenteeseen lainkaan. Vaikka kaikki järjestelmät ovat toki kierrettävissä, epäilisin, että keskiverto taparattijuopon resurssit eivät tähän riitä, ja muiden näkökulmasta järjestelmän kiertäminen ei liene vaivan väärtti. Ongelma on kuitenkin kustannus. Kuka tämän lystin maksaisi? Alkolukko maksaa asennettuna ja katsastettuna reilut pari tonnia. Monet ajavat autoilla, joiden arvo on tätä alhaisempi, joten onko näihin järkeä asentaa moista kapistusta? Lisäksi näillekin ihmisille auto saattaa olla välttämättömyys, vaikka siihen ei olekaan varaa sijoittaa enempää. Mitenkäs sitten suu pannaan, jos ei saa autolla ajaa vaikkapa töihin, eivätkä julkisetkaan kulje?

Lisäksi teille jäisivät huumekuskit, jotka ymmärtääkseni ovat ongelmallisempi, mutta vaikeammin valvottava ryhmä. Koska valvonta on vaikeaa, ei siihen poliisin puolelta haluta huomiotakaan kiinnittää. Saattaisi vielä joutua vaivaamaan päätään miettimällä uusia ratkaisuja.

2. Nopeusrajoittimet: Tässä pitänee pohtia, mikä se ongema oikeasti on. Sekö, että joku ajaa moottoritiellä nopeusrajoitus +20km/h vai se, jos joku ajaa 40 alueella olevan päiväkodin ohitse 65 lasissa. Eiköhän suurin osa omilla aivoillaan ajattelemiseen kykenevistä ole samaa mieltä, että ongelma on jälkimmäinen. Auttaisiko nopeusrajoitin? Eipä taitaisi, jos se asetettaisiin suurimman sallitun mukaisesti sadankahdenkympin tienoille. Ja arvoisa poliisiylijohtaja, kaikki laitteet, joissa on nopeus jollain tavoin rajoitettu, saadaan haluttaessa kulkemaan kovempaa. Jos joku todella haluaa ajaa 200 km/h, hän varmasti löytää keinot tehdä niin. On sinisilmäisyyttä luulla muuta.

3. Promillerajan lasku: Tätä olen käsitelly jo aikaisemmin, joten en palaa siihen sen tarkemmin. Kuitenkin muistutan, että 0,0-0,5 promillessa autoilevat eivät aiheuta lainkaan sen enempää onnettomuuksia kuin vesiselvät. Itseasiassa 0,5-1,0 promilleakaan ei tuntuisi hirveästi lisäävän riskiä. Ongelma on kuljettajissa, jotka huitaisevat korin kossua ja sen jälkeen lähtevät juoppokuskin puutteessa itse hakemaan lähialkosta täydennystä autollaan. Promillerajan lasku ei tuntuisi näiden käytäksessä piirunkaan vertaa.

4. Ylinopeuksien nollatoleranssi: Okei, sehän on totta, että nollatoleranssi on ainoa tapa valvoa uskottavasti nopeusrajoitusten noudattamista. Eihän se kovin vakuuttavaa ole, että rangaistuksen saa käytännössä vasta reilun kympin ylinopeudesta. Ongelmatonta tämäkään ei ole, johtuen siitä että elämme yksilön tyhmyyttä korostavassa yhteiskunnassa, jossa oma ajattelu on kielletty ja säännöt ja rajoitukset tehdään siten ettei hitainta ja heikointa aseteta muka-eriarvoiseen asemaan, i.e. että se mökin puolisokea Reetta-mummo joka kerran vuodessa ajaa kirkolle, kykenee tekemään sen suurinta sallittua kelissä kuin kelissä täysin turvallisesti.

Oikeasti nopeusrajoitukset pitäisi asettaa siten, että rajoitus olisi sellainen, ettei sitä kovempaa voi ko. tieosuudella oikeasti turvallisesti ajaa. Tässä olisi paikka asennemuutokselle, eli pitäisi saada autoilijoiden päähän se, ettei tikkarin lukema ole suinkaan tielle asetettu miniminopeus. Nopeusrajoitus olisi oikeasti suurin sallittu, ja nopeus valittaisiin omaa pelisilmää käyttäen väliltä 0 km/h – rajoitus tien ja vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Nykytilanteessa, jossa nopeusrajoitusten kehitys ei korreloi millään tavalla ajoneuvojen ja teiden kehityksen kanssa, ovat sekä nopeusrajoitukset että niiden valvonnan nollatoleranssi yksi suuri vitsi. Se, että ylinopeutta ajetaan entistä enemmän, kertoo siitä, että näin ajattelevia ihmisiä on myös teillä entistä enemmän. Koska nopeusrajoitukset ovat yhä kasvavalta osalta lähinnä humoristisia, ei niitä jakseta kunnioittaa sielläkään, missä niitä on asetettu ihan aiheesta, kuten koulujen ja päiväkotien lähistöllä.

Ainoa järjen sana, joka Paateron suusta ilmoille tässä yhteydessä vaikuttaa pääseen, on se, että joka hänen kanssaan on eri mieltä, on samalla sitä mieltä, ettei nopeusrajoituksia tarvitse noudattaa. Erittäin fiksu väite, jonka todistan itse oikeaksi. Ei niitä tarvitsekaan noudattaa siellä, missä ne ovat aivan naurettavia. Ihan omaa järkeä käyttäen kykenee valitsemaan oikean nopeuden erilaisiin tilanteisiin. Ei siihen tienvarsitikkaria tarvita, saati jotain jeesustelevaa poliisiylijohtajaa, joka muuten itse muutama vuosi sitten ajoi tutkaan 78 km/h kolmenkympin alueella.

Herää vaan epäilys, kun tälläisia, varmasti keskustelua herättäviä lausuntoja lueskelee, että onkohan tuo Paatero haaveilemassa kansanedustajan pestistä? Varmaan hakusessa on, että kaikki muistaisivat Paateron nimen, periaatteen ”any publicity is good publicity” -periaatteen mukaan. Jos olen veikkailuissani oikeassa, toivon kyllä kovasti, että myös Paateron idioottimaiset mielipiteet muistuvat kansalaisten mieleen äänestyskoppiin astuttaessa.