perjantai 9. syyskuuta 2011

Pyhittääkö tarkoitus keinot?


Liikenneministeri Kyllönen esitteli viikolla LVM:n tienkäyttömaksusuunnitelmaa. Totean heti alkuun, että on selvää, että liikennettä verotetaan ja saakin verottaa. Hieno on myös tavoite liikenteen verotuksen selkeyttämisestä. Mutta pyhittääkö tarkoitus keinot?

Jos suunnitelma toteutuu esitellyn kaltaisena, saisi kansalainen ajoneuvoonsa reaaliaikaisen, keskitetyn paikka- ja liikkumistiedonkeruun. Sivuutetaan epäolennaisuudet, kuten tekniikan luotettavuus ja muut pikkuseikat ja keskitytään tarkastelemaan seurantaa ihan käsitteen tasolla. Viranomaisella olisi siis jatkuvasti tieto siitä, missä kansalaisten ajoneuvot (ja oletettavasti myös kansalaiset) kulloinkin liikkuvat. Ajatus kuulostaa suoraan Orwellin kirjasta repäistyltä. Tienkäyttömaksusta seuraava porras lienee poliisin reaaliaikainen nopeus- ja ajotapavalvonta. Olen itseasiassa ennakoinut tällaista siitä asti, kun Pohjola ilmoitti pari vuotta sitten aloittavansa kokeilun, jossa pyrittiin selvittämään GPS-ajotapaseurannan hyväksikäyttöä vakuutusmaksujen määrittämisessä.


Tämä koko soppa on saanut alkunsa LVM:n älyttömästä älyliikennetavoitteesta, joka syntyi, kun joku tosielämästä vieraantunut virkamiesporukka on tosiaan selkään taputellen todennut, että olisi kiva, jos Suomi olisi älyliikenteen edelläkävijämaa. Samaa argumenttiahan Kyllönenkin käyttää, hänen mukaansa kansalaisten kyttäyksestä voisi tulla vähintäänkin uusi Nokia. Siinä sivussa suomalainen tienkäyttäjä pääsee maksamaan rahastusautomaattien beta-testaukset ja pääsee Isoveljen jatkuvan valvonnan kohteeksi.


Mitä haittaa GPS-pohjaisista älyliikennejärjestelmistä voisi olla? Paikka- ja ajotapatiedon kerääminen keskitetysti on pahasti ristiriidassa vapaan yhteiskunnan periaatteiden kanssa. Onko oikeutettua uhrata vapaan yhteiskunnan, mielipiteen ja liikkumisen periaatteita verotulojen saamiseksi? Ylipäänsä kaikkeen tiedon keräämiseen liittyy kaksi hauskaa periaatetta, nimittäin 1) kerättyä tietoa ei saa koskaan varmuudella poistettua ja 2) ensimmäinen ja houkuttelevin käyttö kerätylle tiedolle on sen väärinkäyttö. Kaikki varmaan muistavat historiantunneilta, kuinka nopeasti vapaa yhteiskunta voi muuttua totalitääriseksi hirmuhallinnoksi. Erich Honecker olisi varmasti myynyt päänsä tällaisesta seurantajärjestelmästä. Tietenkin Suomen yhteiskuntajärjestelmän muuttuminen hirmuhallinnoksi on ehkä kaukaa haettua, mutta yksin se, että tieto on olemassa antaa mahdollisuuden väärinkäytöksille. Muun itselleen uskottelu on naiivia.


Lainaan aiempaa kirjoitustani alle suoraan:


Koska se on hauskaa, maalailen hieman piruja seinälle. Seurannan suhteen asia tulee etenemään näin. Ajoneuvoihin otetaan GPS-seuranta jollain perusteella, todennäköisiä argumentteja ovat liikenneturvallisuus (ajotapavalvonta/kaaharilukko) tai suoriteperustainen käyttömaksu. Poliisi haluaisi ottaa järjestelmän myös liikenteenvalvontaan, mutta lupaa ei anneta yksityisyydensuojaan vedoten. Poliisille annetaan kuitenkin lupa GPS-tietojen käyttöön törkeistä rikoksista epäiltyjen suhteen. Huomataan, että rikosten selvittäminen helpottuu. Lupa annetaan mistä tahansa rikoksesta epäiltyjen paikkatietojen käyttöön. Taas todetaan, että olipa hyvä juttu. Annetaan lupa kaikkien GPS-tietojen käyttöön, eli siis automaattisakotus. Samalla voidaan myös ottaa käyttöön aluekohtaiset nopeusrajoittimet, väärään suuntaan ajamisen esto ja ties mitä turvallisuudella perusteltavaa huttua. Todetaan, että liikenne on hurjan turvallista, mutta rikolliset eivät välttämättä ajakaan aina omilla kulkupeleillään. Istutetaan kaikkiin kansalaisiin seurantajärjestelmä. Asiaan kriittisesti suhtautuvat leimataan joka vaiheessa rikollisiksi tai ainakin kaahareiksi, koska eihän lainkuuliaisilla kansalaisilla ole mitään syytä vastustaa seurantaa.


Mutta miksi rajoittaa seuranta vain autoihin? Eihän rehellisellä kunnon kansalaisella ole mitään sitä vastaan, että heihin asennetaan seurantalaite. Käyttöjähän on lukemattomia, ja varmasti ne kannustaisivat parempaan ja yhteiskuntakelpoisempaan elämään. Voitaisiin tarkkailla esimerkiksi, kuinka usein känsalainen käy baarissa tai mäkkärillä, ja nostaa hoitomaksuja sen mukaan. Porkkana tietenkin voisi olla sykkeen seuraaminen, jos syke nousee treenin seurauksena säännöllisesti, olisi hoito edullisempaa.

Tienkäyttömaksun GPS-perusteisuus ei ole perusteltavissa, sillä polttoainevero on oikeudenmukainen, yksinkertainen ja olemassaoleva keino suoriteperusteiselle liikenteen verotukselle.

lauantai 27. elokuuta 2011

Mielivaltaa meluratsiassa

Poliisi ja TraFi järjestivät 26.8.2011 ilmeisesti B-illan kunniaksi melumittausratsian Tuusulan moottoritiellä. B-iltahan tarkoittaa Bomber-iltaa, jossa rakennettujen sporttipyörien ja stunt-ajon harrastajat kokoontuvat suljetulle alueelle harrastuksensa pariin.

Melumittauksessa sinänsä ei ole tietenkään mitään paheksuttavaa, mutta ainakin yhdestä moottoripyörästä oli poliisin toimesta poistettu rekisterikilvet liiallisen melun vuoksi. Tämä on ristiriidassa lain kanssa.

"Ajoneuvolaki 10 luku, 84 §

Jos teknisessä tienvarsitarkastuksessa tai muutoin todetaan, ettei ajoneuvo rakenteeltaan, varusteiltaan tai kunnoltaan täytä säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia, jos ajoneuvo on käyttökiellossa taikka jos ajoneuvoa on käytetty rekisteröintiä tai rekisteröimättömän ajoneuvon väliaikaista tai tilapäistä käyttöä liikenteessä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti, poliisimies, tullimies tai rajavartiomies voi estää ajoneuvon käyttämisen liikenteessä tai muualla ja määrätä ajoneuvon ajokieltoon ottamalla pois rekisterikilvet, siirtomerkit, rekisteröinnistä annetun todistuksen, koenumerotodistuksen, siirtoluvan taikka käyttämällä muunlaisia tarvittavia keinoja. Poliisimies, tullimies tai rajavartiomies voi kuitenkin antaa kirjallisen luvan kuljettaa ajoneuvo määräpaikkaan, korjattavaksi tai katsastettavaksi. Jos ajoneuvossa oleva puutteellisuus ei aiheuta välitöntä vaaraa liikenneturvallisuudelle tai merkittävää haittaa ympäristölle, poliisimies, tullimies tai rajavartiomies voi ajoneuvon käyttöä estämättä määrätä ajan, jonka kuluessa puutteellisuus on korjattava."

Eli kilpien poistaminen on perusteltua vain, jos puute aiheuttaa välitöntä vaaraa liikenneturvallisuudelle. Tietenkin tämä on tulkintakysymys, mutta kuinka suuri melu aiheuttaa välitöntä vaaraa? En usko niin suurta melutasoa yhdenkään moottoripyörän kykenevän tuottamaan. Liikenteen taustamelussa (78-92 dB) pyörälle oli mitattu melutasoksi 96 dB, kun kyn tyyppihyväksytyn moottoripyörän tyyppikilvessä mainitaan 85 dB, josta sallitaan 5 dB ylitys. Kuulemma 92 dB olisi vielä annettu anteeksi.

Toinen motoristi kertoi vuosimallin 2001 pyörästä yritetyn poistaa kilpiä, koska äänenvaimennin ei ollut E-hyväksytty, vaikka pyörä läpisi tehdyn melumittauksen. Näin vanha moottoripyörä ei ole EY-tyyppihyväksytty, joten sen äänenvaimentimenkaan ei sitä tarvitse olla.

Poliisin toiminta melumittausratsian yhteydessä ei todellakaan ollut lain mukaista tai oikeutettua. Ajoneuvon määrääminen käyttökieltoon voidaan perustuslailliselta kannalta rinnastaa yksityisen henkilön omaisuuteen kajoamiseen, jolle taas edellytetään erittäin raskaat perusteet. Rekisterikilpien poistaminen muutoskatsastusmääräyksen alleviivaamiseksi ei ole perusteltua.

Toivottavasti kilpensä menettänyt tekee poliisin toiminnasta kantelun.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Viinaa lasiin vai tankkiin?

Vuoden 2011 alussa tehty polttoaineuudistus, jossa bensiinin etanolisisältöä nostettiin on nostattanut melkoisen myrskyn vesilasissa. Vuodenvaihteessa vanha 95E-bensiini korvautui uudella 95E10-bensiinillä, joka sisältää korkeintaan 10% etanolia. Niinsanotuksi suojalaaduksi jätettiin 98E5, joka enintään 5% etanolia sisältävänä sopii käytännössä kaikkiin bensiinimoottoreihin. Suojalaadun on luvattu säilyvän markkinoilla “usean vuoden ajan.” Etanolin lisäämisellä bensiiniin pyritään sekä vähentämään liikenteen hiilidioksidipäästöjä että edistämään biopolttoaineiden käyttöönottoa ja siten myös vähentämään riippuvuutta öljystä.

E10-bensiinin aiheuttamista muutoksista on ollut julkisuudessa huomattavasti värikästäkin keskustelua suuntaan ja toiseen. Toisaalta kuluttajat kertovat mitä ihmeellisimmistä vioista ja huimista kulutuksien kasvuista, joista syytetään uutta bensiiniä. Myyjätaho puolestaan koittaa toppuutella pahimpia huhuja ja vakuutella uuden bensiinin sopivuudesta moottoreihin. Muutoshan ei lopulta ole kovin dramaattinen, sillä käytössä ollut bensiini on jo muutaman vuoden ajan sisältänyt enintään 5 tilavuusprosenttia etanolia ja asioiden todellisuus löytynee jostain näiden kahden ääripään väliltä. Suomi ei ole etanolin käytössä myöskään edelläkävijä, vaikka niin monesta suunnasta tunnutaan väitettävänkin. Etanolia on käytetty laajassa mittakaavassa Brasiliassa 70-luvulta asti, ja E10-bensiini on ollut USA:ssa pitkään myynnissä Gasohol-nimellä.

Joillekin mittarikentille on lisäksi ilmaantunut FlexiFuel-autoihin tarkoitettua (R)E85-bensiiniä, joka sisältää 85% etanolia. E85-bensiiniä ei voi käyttää tavalliselle bensiinille tarkoitetuissa moottoreissa ilman muutoksia polttoaineen syöttöön. Sillä on kuitenkin omat, erityisesti ahdettujen moottorien kannalta mielenkiintoiset erityispiirteensä, joihin palattaneen tarkemmin toisessa artikkelissa.

Miksi etanolia lisätään bensiiniin?

Etanolin käyttöönotto polttoaineena juontaa juurensa EU:n ilmastopolitiikkaan ja pyrkimykseen pienentää hiilidioksidipäästöjä. Koska biopolttoaineet (kuten etanoli) ovat kalliimpia kuin öljyjalosteet, ei niiden käytölle ole taloudellisia perusteita. Tästä syystä niiden käyttöönottoa on nähty tarpeelliseksi kannustaa lainsäädännöllisin toimin. Tässä yhteydessä lienee syytä todeta, että sekavuuden maksimoimiseksi säädöksissä puhutaan pääsääntöisesti energiasisältöprosenteista, kun taas polttoaineiden kauppanimet muodostuvat tilavuusprosenttien mukaan. Esimerkiksi 95E10-bensiinin etanolin maksimipitoisuus tilavuusprosentteina on 10, mutta energiasisältöprosentteina noin 7.

Etanolin lisääminen polttoaineeseen liittyy EU:n uusiutuvien polttoaineiden jakelutavoitteisiin, joita määrittelevät direktiivit 2009/28/EY ja 98/70/EY. Direktiiveistä ensimmäinen käsittelee uusiutuvia energialähteitä (Renewable Energy Source, RES) ja jälkimmäinen polttoaineiden laatuvaatimuksia (FQD, Fuel Quality Directive). RES-direktiivin tavoitteena on nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus EU:ssa käytössä olevissa liikennepolttoaineissa 10%:iin vuoteen 2020 mennessä. Polttoaineen laatudirektiivin päivityksessä 2009/30/EY määriteltiin etanolin maksimipitoisuudeksi 10 tilavuusprosenttia. Vastaava päivitys on tulossa myös EU:n bensiinistandardiin.

EU:n asettama tavoite polttoaineiden bioenergiasisällölle vuonna 2020 on 10%. Suomessa edellytetään biopolttoaineiden jakeluvelvoitelain muuksen mukaisesti liikennepolttoaineille 6% bioenergiasisältöä vuosille 2011-2014. Vuoden 2014 jälkeen osuus nousee vuosittain tasaisesti 20%:iin vuoteen 2020 mennessä. Suomen korkeampi tavoite liittyy RES-direktiiviin määriteltyjen uusien biopolttoaineiden markkinoille tulemisen tukemiseen. Näiden, mm. jätteistä, tähteistä ja syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta valmistettujen biopolttoaineiden sisältö lasketaan tuplana. Suomessa arvioidaan, että vuodelle 2020 asetettu jakeluvelvoite voidaan täyttää tuplalaskennan ehdot täyttävillä polttoaineilla. Toisin sanoen EU:n asettaman 10% biotavoitteen saavuttamiseksi riittäisi liikennepolttoaineissa 5%:n bioenergiaosuus, jos se on RES-direktiivin mukaista ruoaksi kelpaamattomista raaka-aineista valmistettua biopolttoainetta. Kotimaisen biopolttoaineisiin liittyvän teknologian tukemiseksi Suomessa on päätetty asettaa omat, kunnianhimoisemmat tavoitteet.

Ympäristöystävällisempää, vai onko?

Etanolin käyttöä polttoaineena on markkinoitu voimakkaasti ympäristöystävällisyydellä. Lobbareiden myyntipuheissa biopolttoaineet vähentävät liikennesektorin kasvihuonekaasupäästöjä 100 % korvatessaan fossiilisia polttoaineita – sitovathan kasvit kasvaessaan hiilidioksidia. Näissä väitteissä kuitenkin unohdetaan se fakta, että biopolttoaineiden tuotanto aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä muilla sektoreilla. Esimerkiksi viljely, jalostus, kuljetus sekä peltotilan raivaaminen olisi pyrittävä huomioimaan biopolttoaineiden päästövaikutuksia arvioitaessa. Etanolin tuotannon ilmastoystävällisyydestä onkin esitetty varsin vaihtelevia näkemyksiä ja saatavilla olevan ristiriitaisen tiedon valossa asian arviointi on erittäin hankalaa.

Eniten kritiikkiä on kohdistettu etanolin tuotannon lisäämisen aiheuttamaan kilpailuun maa-alasta ja siitä seuraaviin vaikutuksiin, mm. sademetsien hakkaamiseen ja ravinnontuotantoon käytetyn peltoalan valjastamiseen polttoainetuotantoon. Etanolipolttoaineen koko tuotantoketjun päästöjä arviotaessa ympäristöystävällisimmän ja ympäristölle haitallisimman tavan välillä on valtava ero. Parhaimmillaan etanolin tuotanto aiheuttaa selvästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin fossiilinen bensiini, mutta huonoimmillaan jopa moninkertaisesti enemmän. Etanolin lähteellä, tuotannon mittasuhteilla, maa-alan käytöllä ja sen kehityksellä, tuotannossa käytettävillä raaka-aineilla ja muilla energia- ja materiaalipanoksilla on tähän suuri merkitys. Biojätteistä tuotettu etanoli on CO2 -taseeltaan erinomaista, mutta sen ongelmana on riittävän suuren tuotantovolyymin saavuttaminen.

Suomessa käytetty etanoli on tuotettu pääasiassa Brasiliasta, jossa on määrätietoisesti pyritty lisäämään etanolin polttoainekäyttöä globaalilla tasolla. Jo yli puolet Brasilian sokerituotannosta jalostetaan polttoaine-etanoliksi ja joidenkin arvioiden mukaan vuoteen 2017 mennessä kolmasosa maan peltoalasta on valjastettu polttoaineen tuotantoon. Ainoastaan viljelyn ja jalostuksen päästöjä arvioiden Brasiliassa sokeriruo'osta valmistetun etanolin energia- ja hiilidioksiditase on varsin hyvä, eli sen tuottamat hiilidioksidipäästöt suhteessa bensiinin vastaaviin ovat pienet. Sen sijaan eettisesti arvelluttavaa on kannustaminen polttoaineviljelyyn ruokaviljan kustannuksella. Brasiliassa tätä ongelmaa ei sanota olevan, mutta polttoaineviljelyn ollessa huomattavasti ruoan viljelyä kannattavampaa, on mahdollista, että virallinen arvio osoittautuu lyhytnäköiseksi.

Moottorin E10-bensiinillä tuottamat päästöt eivät merkittävästi poikkea puhtaan bensiinin vastaavista. Etanolia sisältävä polttoaine tuottaa pienemmän määrän palamattomia hiilivetyjä ja häkää, mutta toisaalta enemmän typen oksideja. Palamistuotteiden haitallisuudessa eri bensiinilaatujen välillä ei siis ole juurikaan eroa.

Vaikutukset moottorissa

Etanolista on jo vuosikymmenten käyttökokemukset moottoripolttoaineena. Etanolin käytön alkuaikoina Brasiliassa ei havaittu moottorien luotettavuuden tai toiminnan heikenneen polttoaineen vaihtumisen seurauksena, vaikka käytetyt pitoisuudet olivat suuria. Vanhojen moottorien luotettavuus oli lähtökohtaisesti heikolla tasolla ja moottorit olivat vähemmän herkkiä polttoaineen laadulle - pääsääntöisesti ne toimivat millä tahansa suunnilleen palavalla nestellä - joten eroja ei havaittu. Moottorien kehittyessä alettiin havaitsemaan sopivuusongelmia. Esimerkiksi päästöihin ja taloudellisuuteen liittyvät kehitysaskelet tekivät moottoreista huonommin etanoliyhteensopivia. Kun ongelma tiedostettiin, alettiin erityisesti etanolille sopivien moottorien valmistus, joka poisti polttoaineeseen liittyviä ongelmia.

Etanolin energiasisältö on noin 2/3 bensiinin vastaavasta. Koska E10 sisältää maksimissaan 10% etanolia, pikainen laskutoimitus kertoo energiasisällön eron olevan vajaan parin prosentin tasolla verrattuna entiseen, enimmillään 5% etanolia sisältäneeseen 95E-bensiiniin. Teoriassa siis teho laskisi vastaavalla määrällä, mutta koska nykyaikaiset Closed-Loop -moottoriohjausjärjestelmät osaavat kompensoida eroja polttoaineessa, näkyy muutos hieman kasvaneena kulutuksena. Tosin vaikutuksen voimakkuus riippuu moottorin ominaisuuksista. Joissain tapauksissa lisääntynyt etanoli voi jopa olla eduksi tehostaen palamista. 6.6.2011 julkaistussa VTT:n tutkimuksessa ajettiin kuutta erilaista autoa dynamometrillä. Parhaimmillaan kulutus pieneni hieman käytettäessä E10-bensiiniä, mutta suurimmillaan kulutuksen kasvu oli 4,6%. Muutokset kulutuksessa vaikuttaisivat olevan varsin tapauskohtaisia.

Tietyissä tilanteissa, kuten käynnistyksessä, rikastuksella tai täyskaasulla käydessä, modernitkin moottorit käyvät Open-Loop -tilassa, jolloin moottorinohjaus toimii ennakkoon määritellyin asetuksin. Open-Loop -tilassa moottori ei osaa sopeutua käytetyn polttoaineen muutoksiin. Tällöin vaarana voi olla liian laiha seos, ellei moottorinohjauksen asetuksiin ole tehty muutoksia, tai jos se ei osaa säätää itseään toimimaan uudelle polttoaineelle myös Open-Loop -tilassa.

Vanhemmat polttoaineen suihkutusjärjestelmät, jotka eivät toimi Closed-Loop -menetelmällä tai kaasuttimella varustetut moottorit eivät luonnollisestikaan automaattisesti säädy uudelle E10-bensiinille, vaan ne on säädettävä erikseen. Ongelmaksi muodostuu polttoaineen vaihtelevuus. Koska seos voi sisältää etanolia minkä tahansa määrän 0 ja 10 prosentin väliltä, kuinka valita oikeat suuttimet tai suihkutuskartta? Näissä moottoreissa säädöt ovat aina kompromissi, koska polttoaineen syötön tarve muuttuu etanolipitoisuuden muuttuessa. Erot kuitenkin lienevät marginaalisia.

Etanolin höyrystyminen sitoo huomattavasti enemmän energiaa kuin bensiinin höyrystyminen, joka tehostaa polttoaineen jäähdyttävää vaikutusta. Jäähdyttävä vaikutus saattaa näkyä parempana sylinterin täytöksenä. Toisaalta etanolin korkeampi höyrystymislämpötila yhdistettynä jäähdytystä tehostavaan vaikutukseen saattaa vaikeuttaa kylmäkäynnistystä ja ylipäänsä moottorin toimintaa kylmissä olosuhteissa.

Etanolin materiaaliyhteensopivuus

Etanoli on aggressiivinen monille polttoainejärjestelmissä ja moottoreissa käytetylle aineelle. Ongelmia saattavat aiheuttaa erityisesti kumi- ja muoviosat, jotka varsinkin ikääntyessään ovat alttiita nopeammalle haurastumiselle. Monet käytetyistä aineista eivät ole millänsäkään altistumisesta puhtaalle etanolille, se ei vaurioita mm. pinnoittamatonta terästä, ruostumatonta terästä tai pronssia. Ongelmia saattaa syntyä, jos etanoliin on syystä tai toisesta päässyt sekottumaan vettä, sillä etanolin ja veden seos on erittäin voimakkaasti korrosoiva aine. Erityisen alttiita korroosiolle ovat teräsosat, mutta myös alumiini, sinkki, lyijy, messinki ja kupari voivat kärsiä etanolialtistuksesta. Katupyörien polttoainejärjestelmissä harvemmin tavattu magnesium korrosoituu etanolin vaikutuksesta voimakkaasti. Polttoainetankeissa käytetyt lyijy-tina -pinnoitteet eivät myöskään kestä etanolia. Sopimattomien aineiden liukeneminen polttoaineeseen saattaa luonnollisesti vaikuttaa moottorin toimintaan.

Ei-metallisista materiaaleista etanolin kanssa käytettäviksi eivät sovi luonnonkumi, polyuretaani, tiivistekorkki, nahka, PVC (erityisesti pehmeä), polyamidit ja useat muut muovit. Muovi- ja kumiosissa saattaa tapahtua kovettumista, haurastumista, turpoamista ja muodonmuutoksia. Erimerkkinä näistä ovat esimerkiksi Ducateissa tavatut tankkiongelmat, joissa irrotettu tankki on muuttanut muotoaan siinä määrin, ettei se enää sovi paikalleen. Myös kumiletkujen, kaasuttimien ym. kalvojen kestävyyttä on syytä pitää silmällä.

Etanolin vaikutus moottorin kulumiseen

Etanoli on erittäin voimakkaasti pesevä aine. Miten se siis vaikuttaa moottorin voiteluun? Australiassa Orbital Engine Company on suorittanut vähintäänkin kattavan tutkimuksen etanolia sisältävän bensiinin vaikutuksista. Testibensiininä käytettiin E20-laatua, joka siis sisältää etanolia tuplamäärän E10:n maksimiin nähden. Useilla erilaisilla testimoottoreilla ajettiin dynamometrilla 50 000 mailin matkaa vastaava määrä. Moottorit purettaessa E20-bensiinillä ajetuissa moottoreissa havaittiin enemmän kulumaa, muttei siinä määrin, että sen voitaisiin katsoa merkittävästi lyhentävän moottorin käyttöikää. E10:n käyttö siis tuskin lisää moottorin kulumista.

2-tahtimoottoreissa E10-bensiinin käyttöä kannattaa kuitenkin välttää, sillä korkeita etanolipitoisuuksia sisältävä polttoaine pesee moottorin pinnoilla olevan öljykalvon pois, jolloin erityisesti moottoria käynnistettäessä saattaa voitelu olla puutteellinen. 2-tahtimoottoreissa puhtaaksi peseytyneet laakeripinnat ovat lisäksi alttiita ruostumiselle.

Kannattaa myös huomioida, että pesevyytensä vuoksi isomman pitoisuuden etanolia sisältävä polttoaine saattaa liuottaa ja irrottaa polttoainejärjestelmässä olevaa likaa, jolla saattaa olla vaikutuksensa moottorin toimintaan. On siis syytä siis varmistua polttoainesuodattimen kunnosta ainakin vaihdettaessa isomman etanolipitoisuuden polttoaineeseen.


Talvisäilytys

Bensiini ja etanoli eivät sekoitu toisiinsa täydellisesti vaan niiden muodostama kevyt faasisidos on varsin herkkä purkautumaan. Näin tapahtuu, jos seokseen päätyy syystä tai toisesta vettä – etanoli sitoo vettä voimakkaasti itseesä ja eroaa bensiinistä. Näin on vaarana käydä erityisesti talvisäilytyksen yhteydessä. Erottuessaan bensiinistä veden ja etanolin seos päätyy raskaampana polttoainesäiliön pohjalle – toki näin tapahtuu myös puhdasta bensiiniä sisältävään tankkiin kondensoituvalle vedelle. Veden ja etanolin seon on kuitenkin puhdasta vettä korrosoivampaa. Lisäksi puristuskestävämmän etanolin erottua bensiinistä, saattaa jäljellejääneen bensiinin oktaaniluku olla moottorille liian matala, jolloin se on altis nakutukselle.

Talvi- ym. pidempiaikaiseen säilytykseen Neste suosittelee käytettäväksi pienkonebensiiniä, joka ei sisällä erottumiselle altista etanolia. Pienkonebensiinin säilyvyys on muutenkin normaalia pumppubensiiniä parempi, eikä sitä tarvitse varustaa polttoaineen säilöntäaineella. Kuitenkin joissain tilanteissa on havaittu kumitiivisteiden kutistuvan käytettäessä pienkonebensiiniä. Ongelma ilmeisesti liittyy aromaattisiin hiilivetyihin, joihin kumitiivisteet reagoivat turpoamalla. Normaalibensa sisältää näitä hiilivetyjä, mutta pienkonebensiinistä ne puuttuvat. Bensiinin laatua vaihdettaessa kumitiivisteet reagoivat hiilivetyjen mukaan, eli vaihdettaessa normaalibensiinistä pienkonebensiiniin tiivisteet saattavat kutistua, joka puolestaan saattaa aiheuttaa ongelmia. On mahdollista, että tätä ongelmaa esiintyy ainoastaan tietyillä kumilaaduilla.



Lopputulemana voidaan todeta, että E10-bensiiniä voi hyvin käyttää moottoreissa joihin sen valmistaja on sopivuuden luvannut ja jos moottori tuntuu sillä toimivan. Muissakin moottoreissa käyttö on mahdollista, kunhan varmistetaan materiaalien yhteensopivuus uuden polttoaineen kanssa. Mitään varsinaista hyötyä ei E10-bensiinillä ole saavutettavissa E5-laatuun nähden, sillä kasvaneen etanolimäärän potentiaalisesti tuoma parempi puristuskestävyys ulosmitataan madaltamalla käytetyn bensiinin oktaanilukua. Pieni hintaero 98E5:n nähden sekin nollautunee monissa tapauksissa kasvaneen kulutuksen myötä.

Etanolia ei missään nimessä kannata väheksyä polttoaineena. Etanolin korkeampi puristuskestävyys tekee 85% etanolia sisältävän E85-bensiinin erittäin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi erityisesti kyseiselle bensiinille rakennetuille ahdetuille moottoreille.


(Teksti on julkaistu MMAF:n jäsenkirjeessä 3/2011)


sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Poliisivaltio

Mediassa ja erilaisilla keskustelupalstoilla, on puhuttu runsaasti GPS-seurannan saapumisesta liikenteeseen ja sen valvontaan ja mahdollisesti toteutuvan valvonnan vaikutuksista yksityisyydensuojaan. On pelätty tehostuneen seurannan synnyttävän poliisivaltion. Huomasinpa tuossa, että pelko yhteiskuntamme muuttumisesta poliisivaltioksi on turha, mehän elämme jo sellaisessa.

TLL 8 Luku 99§

"Törkeä liikenteen vaarantaminen

Jos moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tahallaan tai piittaamattomuudesta rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä siten, että hänen menettelynsä on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenteen vaarantamisesta vähintään kolmeenkymmeneen päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Törkeä liikenteen vaarantaminen voi tarkoittaa vaikkapa tyhjällä moottoritiellä abstrakstin vaaran aiheuttamista ylinopeutta ajamalla. Mitä tästä seuraa?

Pakkokeinolaki 6 Luku 5§:

"DNA-tunnisteiden määrittäminen ja tallettaminen

Rikoksesta epäillylle saadaan tehdä DNA-tunnisteen määrittämistä varten tarpeellinen henkilönkatsastus, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta."


Eli jos ajat ylinopeutta, pääset DNA-rekisteriin. Ja pois et pääsekään ihan helposti.

Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 5 Luku 22§:

"Pakkokeinolain 6 luvun 5 §:n nojalla poliisin henkilörekisteriin talletettu DNA-tunniste poistetaan rekisteristä yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon syyttäjän tekemästä päätöksestä, jonka mukaan asiassa ei ole kyseessä rikos tai näyttöä rikoksesta, taikka siitä, että rekisteröityä vastaan nostettu syyte on lainvoimaisella tuomiolla hylätty tai rangaistus poistettu. Jollei tunnistetta ole aikaisemmin poistettu, se poistetaan viimeistään 10 vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta. Säilytetyt näytteet tuhotaan samalla kun niitä vastaavat DNA-tunnisteet poistetaan."


Onko ehkäpä unohtunut suhteellisuusperiaate? Onko esimerkiksi ylinopeus niin paha rikos, että se oikeuttaa DNA-rekisterimerkinnän?

Pakkokeinolaki 7 Luku 1 a §:


"Suhteellisuusperiaate

Tässä laissa tarkoitettuja pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat."


Rekisterin kerääminen esim. ylinopeuden perusteella ei ole todellakaan perusteltua. Rikos ei ole erityisen törkeä, eikä sen selvittäminen ole mitenkään erityisen tärkeää. Oikeuksia sen sijaan loukataan. Tätäkään DNA-rekisteröinnin älyttömyyttä ei kukaan vastusta, koska "eihän rehellisellä kansalaisella ole mitään pelättävää" ja rekisterin pitoa perustellaan toisella suurista kirosanoista, eli turvallisuudella. (Toinenhan tietenkin on ympäristönsuojelu.)

Mutta suhteellisuusperiaatteilla voi pyyhkiä takapuoltaan, koska KRP tahtoo kaikkien kansalaisten DNA-tiedot rekisteriinsä. Hyvä tekosyyhän rekisterin keräämiselle tuollainen ylinopeus tms on ja kun vielä laki oikeuttaa, niin ei muuta kuin menoksi.

Tässäkin asiassa olisi toivottavaa muistaa, ettei kerättyä tietoa koskaan saa varmuudella tuhottua ja ensimmäinen ja houkuttelevin käyttö mille tahansa kerätylle tiedolle on sen väärinkäyttö. Sopasta tekee vielä maukkaamman Jenkkien kanssa kirjoitettu tietojen luovuttamista koskeva sopimus.

Magneettimedia:

"USA:ssa on jo muutaman vuoden ollut monenlaisia uusia kyseenalaisia poliisilakeja voimassa, kuten Patriot Act ja Homeland Security. Ne ovat antaneet viranomaisille lähes rajattomat oikeudet kansalaisten valvontaan ja voiman käyttöön. Lähes asia kuin asia, rinnastetaan terrorismin piiriin. Sisäasiainministeri Anne Holmlund allekirjoitti maaliskuussa 2010 yhteistyösopimuksen USA:n viranomaisten kanssa, jonka myötä Suomi on velvoitettu luovuttamaan kansalaistensa henkilötietoja (mm. DNA ja sormenjälkirekisteri) pyydettäessä USA:n keskuspoliisi FBI:lle. Tämänkään oikeudellisuudesta, perusteista, tai kansallisesta hyödystä Suomelle ei käyty julkista keskustelua. Kerran luovutettaessa tieto on aina kauppatavaraa, siinä missä materiakin. Viimeistään kun NATO -keskustelu taas alkaa, olisikin äärettömän tärkeä keskustella julkisesti siitä, mitä mahdollinen jäsenyys tarkoittaisi ihmis- ja perusoikeuksillemme Suomessa."


Herätkää! Rekistereitä kerätään vallankäytön ja kontrollin välineiksi. Mitä pelokkaampia ihmisiä sattuu vallankahvassa roikkumaan, sitä innokkaammin tietoja kerätään. Tietojen käyttö taas riippuu kulloisestakin vallanpitäjästä. En malta taas olla ottamatta esille Rautaesiripun takaisia maita, joissa oltaisiin tällaisesta rekisteristä ilahtuneena epäilemättä kabineteissa korkattu vodkapullo jos toinenkin.

"Rehelliset kunnon kansalaiset" voivat jatkaa elämäänsä tyytyväisinä tai tyytymättöminä. Itse jään odottelemaan, milloin virkavalta koputtaa ovelle. Kun painan "julkaise", alkaa tapahtumaketju, jonka seurauksena tämäkin kirjoitus päätyy Stasin (vaimikäsenytoli) kovalevylle ikuisiksi ajoiksi.

Pakkokeinolaki

Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

Tieliikennelaki

Magneettimedia: Suomi kohti poliisivaltiota

HS: KRP haluaa kansalaisista DNA-rekisterin