Nyt v*ttu riittää!

(Julkaistu koeajot.comissa 5.11.2010)

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että liikenne ja erityisesti moottoripyöräily sekä yksityisautoilu ovat samanlaisessa nyrkkeilysäkin asemassa kuin valkoiset heteromiehet. Samoin kuin valkoista heteromiestä saa vapaasti syrjiä ja hänestä voi vääntää vaikka millaista vitsiä, saa autoilua muokaroida ilmeisen mielivaltaisesti esimerkiksi turvallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen vedoten. Nyt alkaa pikkuhiljaa riittää. Asioihin on tultava muutos.

Nopeusrajoituksien muutoksissa ja valvonnan kehittämisessä on selkeä rahastuksen maku

Nopeusrajoitukset tuntuvat jatkuvasti kiristyvän, vaikka sekä autot että tiet kehittyvät. Mielestäni suunnan pitäisi olla lähinnä päinvastainen. Vai pitäisikö tämä ymmärtää siten, että yhtälön kolmas muuttuja, keskiverto suomalainen kuljettaja, on puolestaan muuttunut ominaisuuksiltaan siinä määrin heikommaksi, ettei yksin ajokaluston ja tiestön kehitys riitä sitä kompensoimaan?

Ei. Kaiken takana on länsinaapurin idioottien lanseeraama ”nollavisio”, joka tietenkin piti heti apinoida myös tännekin, koska eihän me nyt ruotsalaisia huonompia voida olla. Tämä nollavisio, eli nolla liikenteessä kuollutta ei nyt vaan ole todellisuuden kanssa millään lailla tekemisissä. Aina, kun pelissä on inhimillinen tekijä, tapahtuu vahinkoja, ja niiden seurauksena joku saattaa menettää henkensä. Se, joka ei tätä sisäistä, on naiiviudessaan aivan omissa sfääreissään. Nollaan liikennekuolemaan ei päästä muilla keinoin kuin lopettamalla liikenne. Ja sitä kai tässä yritetään.

Koska nopeusrajoituksia kiristetään jatkuvasti, on tutkimuksissa havaittu ylinopeuksien ajamisen lisääntyneen huimasti. Voisikohan näillä asioilla olla jokin yhteys? Koska ylinopeuksia ajetaan enemmän, tehostaa poliisi valvontaa ja on ollut puhetta nollatoleranssin ottamisesta käyttöön. Tämä tarkoittaisi sitä, että aina joku ajaisi ”varmuuden vuoksi” 10km/h alle rajoituksen. Nykyisillä rajoituksilla tilanne olisi sietämätön. Kuvitellaan vaikkapa rekka ajamaan nelostietä pohjoiseen talvinopeusrajoitusten vallitessa. Kiire on, mutta auto edessä ajaa selvästi alle rajoituksen, eikä ohi pääse. Varmasti alkaa pinna ohjaamossa kiristymään. Ja mikähän mahtaisi olla kustannus maantiekuljetusten hidastumisesta?

Poliisi tuntuisi yhä enenevässä määrin pitävän automaattisesta liikenteenvalvonnasta. Pienellä vaivalla ja kustannuksella saadaan kätevästi sakotettua runsaasti ylinopeutta ajavia. Tässä on kuitenkin muutama ongelma. Voit esimerkiksi ajaa kameratolpan ohi vaikka 3 promillen kännissä, kunhan nopeus on sallituissa rajoissa. Lisäksi viikon parin päästä postiluukusta tipahtava sakko ei aiheuta muuta reaktiota kuin suuttumisen. Sallinette vertauksen. Jos kotiintullessanne koiranpentunne on paskantanut olohuoneen matolle, niin siinä vaiheessa piski ei tajua miksi sen nenää pitää jätökseen painaa ja sitä alkaa vain moinen vituttamaan. Saattaapa jopa puraista, jos kykenee. Ihan sama sakon kanssa. Sen sijaan, jos sakon antaisi lihaa ja luuta oleva poliisi heti välittömästi tapahtuman jälkeen, olisi todennäköisyys sille, että tapahtuneesta jotain opitaan, paljon suurempi.

Poliisilla on myös uusi hieno sakotusautomaatti joka havaitsee turvavyön käyttämättömyyden ja liian pienet turvavälit. Kokeiluasteella oleva laite on uutisoitu jo maailmallakin. Tällaiset projektit ovat puhtaasti rahastuskeinojen etsimistä. Ei niillä ole todellista vaikutusta yhtään mihinkään. (Nolla)tutkimusten mukaan kameravalvonta madaltaa nopeuksia ja vähentää onnettomuuksia. Entäs jos olisi ihan oikeita poliiseja JOKA PÄIVÄ valvomassa liikennettä? Tärkeimmät onnettomuuksien aiheuttajat (liikenteeseen keskittymisen puute ja toisten tienkäyttäjien toiminnan väärin arvioiminen) eivät ole automaattisesti valvottavissa. Näkyvä poliisivalvonta sen sijaan auttaisi pitämään ajatukset siellä, missä niiden kuuluu ratin takana istuvalla ollakin.

Myös poliisin undercover-liikennevalvonta on myös jo ajatuksen tasolla typerä ajatus. Eikö olisi paljon fiksumpaa mainostaa mahdollisimman isolla ja näkyvästi valvontaa ja liikenteeseen osallistumista? Poliisin näkyminen liikenteessä, tien varrella tai vaikka huoltoaseman parkkipaikalla vaikuttaa välittömästi tienkäyttäjien ajamiseen. Ei siviiliautoille, ja lisää tunnuksellisia poliisin ajoneuvoja liikenteeseen.

Rajoilla ja rajottimilla onneen?

Huonojen ideoiden laatikosta on kaivetty myös ajatus kaikkien uusien autojen varustamisesta nopeudenrajoittimilla. Vastoin iltapäivälehtien välittämää kuvaa, todellinen ongelma liikenteessä ei ole se, joka ajaa yöllä tyhjällä tiellä 250 km/h. Ongelma on se, joka ajaa 30 km/h rajoituksella päiväkodin ohi kuuttakymppiä. Tällaiseen käytökseen ei nopeudenrajoitin vaikuta. Ja tilannehan on se, että mikä tahansa rajoitin, joka on ihmisen suunnittelema, on myös ihmisen kierrettävissä. Se, joka tahtoo välillä ajaa 200km/h, varmasti löytää keinot niin tehdäkseen.

Samansuuntaisia ajatuksia herättää alkolukko, jota on ehdotettu kaikkiin autoihin, siis myös vanhoihin. Kuitenkaan alkolukko ei ole ilmainen. Se kuuluu maksavan asennettuna ja katsastettuna reilut pari tonnia. Monet ajavat autoilla, joiden arvo on tätä alhaisempi, joten onko näihin järkeä asentaa moista kapistusta? Lisäksi näillekin ihmisille auto saattaa olla välttämättömyys, vaikka siihen ei olekaan varaa sijoittaa enempää. Mitenkäs sitten suu pannaan, jos ei saa autolla ajaa vaikkapa töihin, eivätkä julkisetkaan kulje?

Toinen ongelma liittyy laitteen toimivuuteen. Toimiiko se luotettavasti? Saako suuveden käytön jälkeen ajaa? Miten usein laite pitää kalibroida? Ja ennenkaikkea, kuinka paljon kalibrointi maksaa? Jos auto ei joku kaunis aamu käynnistykään parkkipaikalta alkolukon vian takia, saavat taloyhtiön juoruilijat uuden mehukkaan aiheen käsiteltäväkseen. Asiaa olisi myös mukava selittää esimerkiksi töissä: ”Perhanan alkolukko reistaili, niin myöhästyin.” Just joo.

Lisäksi teille jäisivät huumekuskit, jotka ymmärtääkseni ovat ongelmallisempi, mutta vaikeammin valvottava ryhmä. Koska valvonta on vaikeaa, ei siihen poliisin puolelta haluta huomiotakaan kiinnittää. Saattaisi vielä joutua vaivaamaan päätään miettimällä uusia ratkaisuja.

Valtakunnan virallinen jeesustelija, poliisiylijohtaja Paatero on jälleen Iltalehden blogissaan (4.11.2010) peräänkuuluttanut promillerajan laskemista, koska hän ei osaa laskea kolmeen kallistellessaan tuoppeja. Missä vaiheessa se menee perille, että jos promilleja on törkeän ratin verran, ei siinä ole seottu laskuissa? Tutkijalautakuntien tutkimista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kootun VALT-vuosiraportin 2008 mukaan lukumääräisesti onnettomuuksissa osallisena olleeiden määrä alkaa selvästi kasvamaan vasta 1,2 promillen ylityttyä. Vuosittain välillä 0,2-0,49 promillessa on välillä 1996-2008 ajanut 4,7 kuolonkolariin osallista kuljettajaa. Onko sitä rajaa ihan oikeasti syytä muuttaa?

Meillä Suomessa on tapana rankaista koko kansaa pienen ryhmän kuriin saamiseksi. Usko sääntöjen ja kieltojen voimaan on vankkumaton. Todellisuudessa sääntöjen kiristämien ja kieltojen lisääminen ei useinkaan vaikuta ongelmaryhmään pätkääkään, koska he eivät säännöistä piittaa. Ainoa näkyvä vaikutus on sääntöjä noudattavan kansanosan kiusaaminen.

Cityvihreillä on todellisuus hukassa

Cityvihreiden suunnalta tuli ehdotusta kattonopeuksien laskemisesta ympäristönsuojeluun ja liikenneturvallisuuden kasvattamiseen vedoten. Onneksi tämä ehdotus tyrmättiin heti kättelyssä. Ympäristönsuojelullinen pointti oli, että hitaammin ajettaessa saastetta syntyy vähemmän. Tämä herätti heti mielessäni kysymyksen: onko tutkittu saasteen määrää suhteessa matkaan ja käytettyyn aikaan? En kommentoi sen tarkemmin, koska en asiaa tunne, mutta kannattaisi miettiä asiaa myös tältä puolelta. Äkkiseltään väittäisin, ettei asia ole niin yksioikoinen, kuin ympäristön asialla olevat väittävät.

Seuraava ehdotus oli että pitäisi siis alentaa kaupunkien nopeusrajoituksia, jälleen ympäristöllisistä syistä. Eikö kukaan muu tajua, että autot tuottavat pakokaasuja myös liikennevaloissa seistessään, ja eniten saastetta syntyy kiihdytyksissä? Ihan maalaisjärjellä ajatellen, ympäristöystävällistä olisi tehdä kaupunkien liikenteestä niin sujuvaa kuin mahdollista. Mitä vähemmän pysähdyksiä ja mitä tasaisempi nopeus, sitä vähemmän saasteita. Nyt kaupungissa ajamista yritetään rajoittaa tekemällä siitä niin hankalaa kuin mahdollista, mm. tarkoituksella ohjelmoimalla liikennevalot tarjoamaan ”punaisia aaltoja”. Tämä taas toimii vastoin tavoitetta ja aiheuttaa katkonaista ajamista ja paljon kiihdytyksiä paikaltaan.

Vihertävä kansanosa toivoo, että siirryttäisiin käyttämään enemmän julkista liikennettä. Tottakai se olisikin ympäristön kannalta olisi hyvä asia. Julkiset pitää kuitenkin saada yksityistä liikennettä houkuttelevammiksi lisäämällä niiden houkuttelevuutta, ei suinkaan tekemällä yksityisautoilusta kalliimpaa tai hankalampaa. Yksityisautoilun piiskaaminen sitä paitsi sattuu kaikkiin niihin kansalaisiin, jotka eivät toimivien joukkoliikenneyhteyksien varrella asu. Ja let's face it, tämä tarkoittaa muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvia, saati sitten maaseudun ja oikeiden syrjäkylien asukkaita.

Pitkillä matkoilla busseilla pääsee melko kattavasti paikasta toiseen, mutta matka-aika on aivan eri planeetalta omaan autoon verrattuna. Enkä tahdo edes ajatella, miten vastenmielinen autottoman nelihenkisen perheen lomamatka Lappiin olisi linja-autoa käyttäen – sekä perheestä itsestään että muista matkustajista.

Junalla pääsee hieman nopeammin, yleensä suurinpiirtein samassa ajassa kuin autolla. Raideliikenteen iso miinus on rajallinen rautatieverkko. Junalla pääsee erittäin rajalliseen määrään paikkakuntia.

Lisäksi molemmat, sekä linja-auto että juna kärsivät samasta ongelmasta eli sietämättömän korkeasta hinnasta. Jos auto on jo olemassa ja vakuutukset maksettu, on sillä huomattavasti edullisempaa ajaa kuin kummallakaan vaihtoehdoista. Miten on mahdollista, että lentäen pääsee Keski-Eurooppaan halvemmalla kuin junalla Helsingistä Tampereelle? Ketä kiinnostaa näillä hinnoilla junailla tai bussailla yhtään minnekään?

Liikennevalistus paljastaa valistajatahon asennevamman

Miksi suomalainen liikennevalistus perustuu pelotteluun, uhkailuun ja naurunalaiseksi tekemiseen? Liikenneturvan mainoksissa etupenkillä istuvat nostavat kädet pystyyn antautumisen merkiksi, kunnes takapenkin matkustaja laittaa turvavyön kiinni. Toisessa kehotetaan kuljettajaa tarkistamaan turvavyöt kaikilta, ja mainitaan että ”olisihan se tyhmää, jos et nyt tarkista, kun siitä erikseen mainittiin ja joutuisit onnettomuuteen.” Moottoripyöräilijöitä käsketään käyttämään värikkäitä ajovarusteita, jotta he näkyisivät paremmin, eivätkä näin joutuisi onnettomuuteen. Oikeasti, mitä vittua? Ensimmäisessä uhkaillaan, toisessa asetetaan naurunalaiseksi ja kolmannessa pelotellaan perusteettomasti.

Vertailun vuoksi pari ulkomaista moottoripyöräilijöiden turvallisuuteen huomiota kiinnittävää pläjäystä:

Australialainen kampanja vetoaa moottoripyöräilijöiden järkeen. Katu ei ole kilparata, monessakin mielessä. Erittäin toimiva kampanja, joka herättää kohderyhmänsä varmasti ajattelemaan.

Tässä brittiläisessä kampanjassa puolestaan halutaan autoilijoiden kiinnittävän huomiota myös moottoripyöräilijöihin. Samoin kuin edellinen, tämäkin herättää varmast kohderyhmänsä ajattelemaan liikennettä uudelta kannalta.

Molemmat ovat omaan järkeen vetoavia, pyrkivät herättämään oivaltamisen tunteita ja kaikkein tärkeimpänä, EIVÄT SYYLLISTÄ KETÄÄN.

EU:ssakin asetellaan puukkoa tienkäyttäjän selkään

Suomi on jälleen EU:n mallioppilas typeryydessä ja ottaa E10-bensiinin käyttöön ensimmäisten joukossa. No mikäs siinä niin huonoa on? Etanolibensaa ei voi käyttää isossa osassa kalustosta lainkaan. Vaikka E10 on myyty massoille ”halvempana” kuin normaalibensiini, tulee halvempi hinta julkisesta tuesta kyseiselle polttoaineelle, eli siis suomeksi juuri sinun veroeuroistasi. Ja vaikka pumpulla hinta onkin edullisempi, on sen hyötysuhde bensiiniä huonompi, eli sitä kuluu enemmän. Taas ratsastetaan käsittämättömästi näennäisellä ympäristöystävällisyydellä.

Turvallisuuden nimissä EU:ssa ajetaan moottoripyörien tyyppihyväksyntädirektiivin uudistamista asetukseksi, joka olisi sellaisenaan voimassa kaikissa EU-maissa. Asetus rajoittaisi erittäin voimakkaasti moottoripyörien muutoksia ja käytännössä lopettaisi sellainenaan läpimennessään moottoripyörien rakenteluharrastuksen kokonaan ja samalla löisi erittäin raskaasti alaan liittyviä pieniä yrityksiä. Tätä asetusta ei missään nimessä saa päästää läpi. Harva moottoripyöräilijä tekee pyöräänsä sen turvallisuutta heikentäviä muutoksia, vaikka siitä ei asetuksia olisikaan. Lisäksi asetus mm. määrää ABS-jarrut pakollisiksi, ja ettei niiden poiskytkeminen saa olla mahdollista. Tämä on haitaksi hiekkateilla ajaville kuljettajille sekä moottoriradalla ajaville kuljettajille. Asetuksen noudattamisen valvomiseksi varmaankin säädetään moottoripyörien katsastus pakolliseksi pikapuoliin, jos tämä menee läpi.

Harjoitus tekee mestarin... mutta missä harjoitella?

Blogissaan 4.11.2010 Paatero mainitsee myös huolensa nuorien ajotaidoista. Hän haluaa lisää ajo-opetusta autokouluun ja ajolupaopetukseen lisää autokoulun ja kodin yhteistyötä. Harjoitus toki tekee mestarin ja ajamaan oppii ainoastaan ajamalla. Ajoluvalla opettelevat kuljettajat ajavat tyypillisesti huomattavasti enemmän kuin autokoulun oppilaat, joten ei yllättäisi lainkaan, jos keskimääräinen ajoluvalla ajanut olisi valmiimpi kuljettaja kortin saadessaan kuin autokoulun oppilas. On ihan selvää, että oppilaat hyötyisivät ajomäärien lisäämisestä, mutta autokoulussa ajokortin ajaminen muodostuisi älyttömän kalliiksi tuntimääriä lisättäessä.

Ajoneuvon hallinnan harjoittelu tieliikenteessä puolestaan ei ole helppoa tai ainakaan turvallista. Mitä tulisikin tehdä, on rohkaista kuljettajia vapaaehtoiseen koulutukseen. Päivä moottoriradalla opettaa ajoneuvon käytöksestä enemmän kuin vuosi tieliikenteessä. Näiden harjoittelupaikkojen olemassaolo on turvattava ja niitä on rakennettava lisää.

Kun Puskuri-ohjelmassa käsiteltiin Motoparkin kohtaloa, moottorirataharjoittelun tarpeellisuudesta olivat väittelemässä Radalle.comin Aki Salmela ja Liikenneturvan edustaja, jonka nimeä en nyt muista. Mielipiteen kuitenkin muistan. Hän kertoi, että tilastojen mukaan moottoriradalla harjoittelu ei tee kuljettajista turvallisempia. Tälle herralle ehdotan, että siirtää itsensä tilastojen äärestä ihan oikeaan elämään ja käy veivaamassa päivän vaikkapa Ahvenistoa ympäri, ja miettii sen jälkeen, ovatko tilastot ehkä kuitenkin väärässä.

Nyt todella riittää. Turvallisuuden ja ympäristön nimissä on moottoripyöräilyä ja yksityisautoilua lyöty jo ihan tarpeeksi. Mitä pitäisi tehdä:

1. On hyväksyttävä, että onnettomuuksia saattaa tapahtua
2. Nopeusrajoitukset on saatava järkevälle tasolle
3. Automaattinen liikenteenvalvonta on korvattava näkyvällä poliisin valvonnalla
4. Promillerajat pidettävä entisellään
5. Alkolukkoja tai nopeudenrajoittimia ei saa asettaa pakollisiksi
6. Moottoripyörien rakentelun annetaan jatkua, eikä niille määrätä katsastusta
7. Julkista liikennettä ei tueta haittaamalla yksityistä liikennettä
8. Tuetaan vapaaehtoista ajoharjoittelua ja rakennetaan lisää tarkoitukseen sopivia paikkoja
9. Liikenneturva ja muut valistavat tahot on saatava asennekoulutukseen
10. Turvataan myös muun kuin E10-bensiinin saatavuus jatkossakin

Ugh. Olen puhunut.

Jeesustellen eduskuntaan?

(Julkaistu koeajot.comissa 17.10.2010)

Aamulehti uutisoi poliisiylijohtaja Paateron laukoneen suuria viisauksia. Hän haluaa alkolukon ja nopeusrajoittimen pakolliseksi kaikkiin autoihin. Lisäksi EU:n liikennekomissaari Siim Kallaksen nostettua keskusteluun ylinopeuksien nollatoleranssin, Paatero asettuu tukemaan Kallasta ja ilmaisee nollatoleranssin olevan ainoa vaihtoehto liikennevalvontaan. Myös promillerajaan pitäisi kuulemma saada muutos, joka yllättäen tiukentaisi rajaa, asettaen sen 0,2 promilleen.

Aivopieruksi tämä Paateron lataus on harvinaisen monisyinen, vaikka pyöritään saman teeman ympärillä. On siis pureksittava lausuntoa osa osalta.

1. Alkolukko: Olisihan se hienoa, jos olisi varmaa, että päihtyneet kuljettajat eivät pääsisi liikenteeseen lainkaan. Vaikka kaikki järjestelmät ovat toki kierrettävissä, epäilisin, että keskiverto taparattijuopon resurssit eivät tähän riitä, ja muiden näkökulmasta järjestelmän kiertäminen ei liene vaivan väärtti. Ongelma on kuitenkin kustannus. Kuka tämän lystin maksaisi? Alkolukko maksaa asennettuna ja katsastettuna reilut pari tonnia. Monet ajavat autoilla, joiden arvo on tätä alhaisempi, joten onko näihin järkeä asentaa moista kapistusta? Lisäksi näillekin ihmisille auto saattaa olla välttämättömyys, vaikka siihen ei olekaan varaa sijoittaa enempää. Mitenkäs sitten suu pannaan, jos ei saa autolla ajaa vaikkapa töihin, eivätkä julkisetkaan kulje?

Lisäksi teille jäisivät huumekuskit, jotka ymmärtääkseni ovat ongelmallisempi, mutta vaikeammin valvottava ryhmä. Koska valvonta on vaikeaa, ei siihen poliisin puolelta haluta huomiotakaan kiinnittää. Saattaisi vielä joutua vaivaamaan päätään miettimällä uusia ratkaisuja.

2. Nopeusrajoittimet: Tässä pitänee pohtia, mikä se ongema oikeasti on. Sekö, että joku ajaa moottoritiellä nopeusrajoitus +20km/h vai se, jos joku ajaa 40 alueella olevan päiväkodin ohitse 65 lasissa. Eiköhän suurin osa omilla aivoillaan ajattelemiseen kykenevistä ole samaa mieltä, että ongelma on jälkimmäinen. Auttaisiko nopeusrajoitin? Eipä taitaisi, jos se asetettaisiin suurimman sallitun mukaisesti sadankahdenkympin tienoille. Ja arvoisa poliisiylijohtaja, kaikki laitteet, joissa on nopeus jollain tavoin rajoitettu, saadaan haluttaessa kulkemaan kovempaa. Jos joku todella haluaa ajaa 200 km/h, hän varmasti löytää keinot tehdä niin. On sinisilmäisyyttä luulla muuta.

3. Promillerajan lasku: Tätä olen käsitelly jo aikaisemmin, joten en palaa siihen sen tarkemmin. Kuitenkin muistutan, että 0,0-0,5 promillessa autoilevat eivät aiheuta lainkaan sen enempää onnettomuuksia kuin vesiselvät. Itseasiassa 0,5-1,0 promilleakaan ei tuntuisi hirveästi lisäävän riskiä. Ongelma on kuljettajissa, jotka huitaisevat korin kossua ja sen jälkeen lähtevät juoppokuskin puutteessa itse hakemaan lähialkosta täydennystä autollaan. Promillerajan lasku ei tuntuisi näiden käytäksessä piirunkaan vertaa.

4. Ylinopeuksien nollatoleranssi: Okei, sehän on totta, että nollatoleranssi on ainoa tapa valvoa uskottavasti nopeusrajoitusten noudattamista. Eihän se kovin vakuuttavaa ole, että rangaistuksen saa käytännössä vasta reilun kympin ylinopeudesta. Ongelmatonta tämäkään ei ole, johtuen siitä että elämme yksilön tyhmyyttä korostavassa yhteiskunnassa, jossa oma ajattelu on kielletty ja säännöt ja rajoitukset tehdään siten ettei hitainta ja heikointa aseteta muka-eriarvoiseen asemaan, i.e. että se mökin puolisokea Reetta-mummo joka kerran vuodessa ajaa kirkolle, kykenee tekemään sen suurinta sallittua kelissä kuin kelissä täysin turvallisesti.

Oikeasti nopeusrajoitukset pitäisi asettaa siten, että rajoitus olisi sellainen, ettei sitä kovempaa voi ko. tieosuudella oikeasti turvallisesti ajaa. Tässä olisi paikka asennemuutokselle, eli pitäisi saada autoilijoiden päähän se, ettei tikkarin lukema ole suinkaan tielle asetettu miniminopeus. Nopeusrajoitus olisi oikeasti suurin sallittu, ja nopeus valittaisiin omaa pelisilmää käyttäen väliltä 0 km/h – rajoitus tien ja vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Nykytilanteessa, jossa nopeusrajoitusten kehitys ei korreloi millään tavalla ajoneuvojen ja teiden kehityksen kanssa, ovat sekä nopeusrajoitukset että niiden valvonnan nollatoleranssi yksi suuri vitsi. Se, että ylinopeutta ajetaan entistä enemmän, kertoo siitä, että näin ajattelevia ihmisiä on myös teillä entistä enemmän. Koska nopeusrajoitukset ovat yhä kasvavalta osalta lähinnä humoristisia, ei niitä jakseta kunnioittaa sielläkään, missä niitä on asetettu ihan aiheesta, kuten koulujen ja päiväkotien lähistöllä.

Ainoa järjen sana, joka Paateron suusta ilmoille tässä yhteydessä vaikuttaa pääseen, on se, että joka hänen kanssaan on eri mieltä, on samalla sitä mieltä, ettei nopeusrajoituksia tarvitse noudattaa. Erittäin fiksu väite, jonka todistan itse oikeaksi. Ei niitä tarvitsekaan noudattaa siellä, missä ne ovat aivan naurettavia. Ihan omaa järkeä käyttäen kykenee valitsemaan oikean nopeuden erilaisiin tilanteisiin. Ei siihen tienvarsitikkaria tarvita, saati jotain jeesustelevaa poliisiylijohtajaa, joka muuten itse muutama vuosi sitten ajoi tutkaan 78 km/h kolmenkympin alueella.

Herää vaan epäilys, kun tälläisia, varmasti keskustelua herättäviä lausuntoja lueskelee, että onkohan tuo Paatero haaveilemassa kansanedustajan pestistä? Varmaan hakusessa on, että kaikki muistaisivat Paateron nimen, periaatteen ”any publicity is good publicity” -periaatteen mukaan. Jos olen veikkailuissani oikeassa, toivon kyllä kovasti, että myös Paateron idioottimaiset mielipiteet muistuvat kansalaisten mieleen äänestyskoppiin astuttaessa.

Nuoria taas lätkitään

(Julkaistu koeajot.comissa 16.12.2009)

Pari viikkoa sitten sivusin jo lyhyesti nuorille kuljettajille ehdotettua 80-lätkää. Silloin oli jo arvattavissa, että kyllähän sitä kohta aletaan puuhastelemaan käyttöön. Tänään uutisoitiin suuresti liikenneministeri Anu Vehviläisen perustamasta työryhmästä, jolla pyritään arvioimaan keinoja nuorten liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Esimerkiksi Yle otsikoi uutisensa ”Nuoret kuskit halutaan kuriin vaikka pakolla”, joka kuvaa mainiosti asian uutisointia ja sitä ajavien tahojen mielipiteitä. Keinoiksi mainitaan 80-lätkän käyttöönotto, yöajokielto, avattujen alkoholijuomien kielto autossa, nopeusrajoittimet sekä alkolukot. Kokonaisuudessaan lista on niin uskomaton, ettei voi kuin nauraa. Vaikuttaa siltä, etteivät näistä asioista päättävät ihmiset vietä paljoakaan aikaansa ratin takana.

Lisärajoituksia puuhastellaan, koska uutisoinnin mukaan nuorten kuolonkolarit ovat lisääntyneet. Tosiasiassa ne ovat pysyneet ainakin vuosikymmenen samalla tasolla, mutta muiden kuljettajien ajamat kohtalokkaat onnettomuudet ovat vähentyneet. Näin nuorten suhteellinen osuus on kasvanut, vaikka absoluuttinen määrä on pysynyt samalla tasolla.

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan vakaa uskomus sääntöjen, kieltojen ja rajoitusten ihmeitätekevään voimaan. Fakta: lööppien onnettomuudet, joista tämä koko soppa on liikkeelle lähtenyt, on lähes järjestäen ajettu nopeudella, joka on eri sataluvulla rajoitukseen nähden. Jos kuljettaja ei piittaa pätkääkään tienvarsitikkarin rajoituksesta, vain hyvin naiivi henkilö voi olettaa hänen piittaavan takalasin lisärajoitusläpyskästä.

Tunnustaudun tässä entiseksi kaahariksi ja todistan oman väitteeni oikeaksi. Ainakin 5 vuoden ajan ajokortin saamisen jälkeen käytetyt nopeudet eivät välttämättä olleet millään tavalla verrannollisia nopeusrajoitukseen. Jos teki mieli ajaa kovaa - ja yleensä teki, niin sitten ajetiin kovaa. Rajoituksilla tai mahdollisilla rangaistuksilla ei ollut mitään vaikutusta asiaan. Jälkeenpäin ajateltuna koko touhussa ei ollut mitään järkeä, mutta eipä sitä silloin ajatellut. Iän myötä ajotapa on tosin rauhoittunut, ja viimeistään moottoriurheiluharrastus siirsi kaasun aukomiset sallituille areenoille.

Toinen huomionarvoinen seikka, joka puhuu omaa kieltään 80-lätkää vastaan, on liikenteen sujuvuus. Jos joku ajaa 100km/h rajoitusalueella kahdeksaakymppiä, on hän väistämättä tientukkona. Muistaako joku vielä, kuinka pakonomainen tarve lätkättömillä kuljettajilla oli päästä juniorista ohi, oli tilanne mikä hyvänsä? Lisäksi jo rekkojen ohituksissa tulee tarpeettomia vaaratilanteita ja harmaita hiuksia niin ohittajien kuin ohitettavien ohimoille. Entäpä sitten jos vielä nuoret kuljettajat laitetaan ajamaan muuta liikennettä hitaammin?

Tietenkin voi väittää, että pääseehän niistä turvallisestikin ohi. No pääseekö? Rekkojenkin perään jää aina joku Micra tai Corsa hinaamaan, eikä ohi mennä millään, vaan muodostetaan mielummin jonoa. Jonojen ohittaminen, sehän se vasta kivaa ja turvallista onkin. Paikkojakin siihen on maantiet tulvillaan.

Tähän taas voidaan väittää, että ei voi olla niin kiire. No ehkä sinulla, arvoisa vastaväittäjä, ei olekaan niin kiire Hilma-serkun luo kahvittelemaan, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa ajetaan paljon, vaikkapa 200 km päivässä 250 päivää vuodessa. Jos keskinopeus on vaikkapa 85 km/h kuluu tien päällä pyöreästi 590 tuntia. Jos keskinopeus lasketaan vaikkapa seitsemään kymppiin, kuluu aikaa noin 715 tuntia. Erotus on huima 125 tuntia, eli samaan matkaan kuluu yli 5 vuorokautta enemmän aikaa!

Lisäksi olen kuullut väitteen, ettei nuori kuljettaja ehkä hallitse autoaan yli 80 km/h nopeudessa. Siis mitä? Miten tällainen kuljettaja voidaan ylipäänsä päästää inssistä läpi? Ja mistähän tuo nopeusrajakin on taiottu. Jos kuljettaja ei hallitse autoaan yli 80 km/h nopeudessa, ei hänelle tule antaa ajokorttia lainkaan.

Yöajokielto on myös erikoinen ehdotus. Kuka sitä valvoo ja miten? Aletaanko öisin pysäyttelemään satunnaisia autoja kuljettajan iän tarkastamiseksi? Jos tähän lähdetään, lupaan nostaa äläkän joka kerta kun matka keskeytyy ikätsekkauksen vuoksi!

Entäpä avoimet alkoholipullot? Ajatuksissa on tietenkin se, etteivät känniset matkustajat pääsisi yllyttämään heikkoluontoista kuljettajaa. Olen kuitenkin käynyt nuorena ja pennittömänä baarissa. Silloin oli tapana, että huitaistiin viinat huiviin juuri ennen ravintolaan menoa, että pääsi vaivatta sisälle eikä kuitenkaan tarvinnut ostaa kalliita virvokkeita tiskiltä. Miksei sama toimisi autossa? Voihan nestetasapainosta pitää huolen auton ulkopuolellakin.

Seuraava askel tästä on alkoholijuomien kieltäminen avaamattomissa pulloissa auton ohjaamosta. Tästä kavin taannoin keskustelua amerikkalaisen tuttavansa kanssa. Jenkki oli vakaasti sitä mieltä, että kyseisellä käytännöllä voidaan estää tehokkaasti rattijuopumuksia. En ole kuitenkaan koskaan kuullut, että auton ohjaamossa ollut pullo olisi itsekseen auennut ja tyhjentynyt kuljettajan nieluun. Ihan yhtä hyvin sen pullon saa halutessaan takakontistakin.

Olen myös ehdottomasti nopeusrajoittimien ja alkolukkojen käyttöä vastaan. Jos ne hyväksytään nuorille, todetaan pian, että nehän toimivat pirun hyvin ja kohta sellainen on joka autossa – samaan tyyliin kun poliisi otti käyttöön nollatoleranssiliikennekamerat ja pian totesi ne tosi hyviksi, erityisesti törkeiden ylinopeuksien hillitsemisessä.

Kansanedustaja Pertti Hemmilä oli keskustelemassa 80-lätkästä hiljan Aamu-Tv:ssä. Hän totesi, että lähes kaikki nuoret noudattavat sääntöjä, mutta muutama sata kaaharia riittää luomaan ongelman, johon on syytä puuttua. Legendaarisen Raptorin sanoin ”Yksi mokaa ja kaikkia rangaistaan, sitä kai fasismiksi kutsutaan.” Kannattaakohan ihan oikeasti huonontaa liikenteen sujuvuutta ja lisätä yleistä vitutusta pienen osan kikkailun takia?

En puolusta kaahareiden oikeutta kaahata, eikä halua vähätellä ongelmaa – vaikka totuus taitaakin olla, että tästä on tehty hieman todellista suurempi asia. Ehdotetut keinot sen sijaan aiheuttavat närkästystä. Heitänkin ilmoille ajatuksen tehorajoista moottoripyörien tyyliin. Alkuun henkilöauton maksimitehoksi vaikkapa 120 hv, sillä pysyy kivasti liikenteen vauhdissa ja viitsii jo ajaa maantielläkin. Parin vuoden ajokokemuksen kartuttamisen jälkeen voisi sitten hypätä sen himoitsemansa Evo Lancerin puikkoihin.