Nyt v*ttu riittää!

(Julkaistu koeajot.comissa 5.11.2010)

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että liikenne ja erityisesti moottoripyöräily sekä yksityisautoilu ovat samanlaisessa nyrkkeilysäkin asemassa kuin valkoiset heteromiehet. Samoin kuin valkoista heteromiestä saa vapaasti syrjiä ja hänestä voi vääntää vaikka millaista vitsiä, saa autoilua muokaroida ilmeisen mielivaltaisesti esimerkiksi turvallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen vedoten. Nyt alkaa pikkuhiljaa riittää. Asioihin on tultava muutos.

Nopeusrajoituksien muutoksissa ja valvonnan kehittämisessä on selkeä rahastuksen maku

Nopeusrajoitukset tuntuvat jatkuvasti kiristyvän, vaikka sekä autot että tiet kehittyvät. Mielestäni suunnan pitäisi olla lähinnä päinvastainen. Vai pitäisikö tämä ymmärtää siten, että yhtälön kolmas muuttuja, keskiverto suomalainen kuljettaja, on puolestaan muuttunut ominaisuuksiltaan siinä määrin heikommaksi, ettei yksin ajokaluston ja tiestön kehitys riitä sitä kompensoimaan?

Ei. Kaiken takana on länsinaapurin idioottien lanseeraama ”nollavisio”, joka tietenkin piti heti apinoida myös tännekin, koska eihän me nyt ruotsalaisia huonompia voida olla. Tämä nollavisio, eli nolla liikenteessä kuollutta ei nyt vaan ole todellisuuden kanssa millään lailla tekemisissä. Aina, kun pelissä on inhimillinen tekijä, tapahtuu vahinkoja, ja niiden seurauksena joku saattaa menettää henkensä. Se, joka ei tätä sisäistä, on naiiviudessaan aivan omissa sfääreissään. Nollaan liikennekuolemaan ei päästä muilla keinoin kuin lopettamalla liikenne. Ja sitä kai tässä yritetään.

Koska nopeusrajoituksia kiristetään jatkuvasti, on tutkimuksissa havaittu ylinopeuksien ajamisen lisääntyneen huimasti. Voisikohan näillä asioilla olla jokin yhteys? Koska ylinopeuksia ajetaan enemmän, tehostaa poliisi valvontaa ja on ollut puhetta nollatoleranssin ottamisesta käyttöön. Tämä tarkoittaisi sitä, että aina joku ajaisi ”varmuuden vuoksi” 10km/h alle rajoituksen. Nykyisillä rajoituksilla tilanne olisi sietämätön. Kuvitellaan vaikkapa rekka ajamaan nelostietä pohjoiseen talvinopeusrajoitusten vallitessa. Kiire on, mutta auto edessä ajaa selvästi alle rajoituksen, eikä ohi pääse. Varmasti alkaa pinna ohjaamossa kiristymään. Ja mikähän mahtaisi olla kustannus maantiekuljetusten hidastumisesta?

Poliisi tuntuisi yhä enenevässä määrin pitävän automaattisesta liikenteenvalvonnasta. Pienellä vaivalla ja kustannuksella saadaan kätevästi sakotettua runsaasti ylinopeutta ajavia. Tässä on kuitenkin muutama ongelma. Voit esimerkiksi ajaa kameratolpan ohi vaikka 3 promillen kännissä, kunhan nopeus on sallituissa rajoissa. Lisäksi viikon parin päästä postiluukusta tipahtava sakko ei aiheuta muuta reaktiota kuin suuttumisen. Sallinette vertauksen. Jos kotiintullessanne koiranpentunne on paskantanut olohuoneen matolle, niin siinä vaiheessa piski ei tajua miksi sen nenää pitää jätökseen painaa ja sitä alkaa vain moinen vituttamaan. Saattaapa jopa puraista, jos kykenee. Ihan sama sakon kanssa. Sen sijaan, jos sakon antaisi lihaa ja luuta oleva poliisi heti välittömästi tapahtuman jälkeen, olisi todennäköisyys sille, että tapahtuneesta jotain opitaan, paljon suurempi.

Poliisilla on myös uusi hieno sakotusautomaatti joka havaitsee turvavyön käyttämättömyyden ja liian pienet turvavälit. Kokeiluasteella oleva laite on uutisoitu jo maailmallakin. Tällaiset projektit ovat puhtaasti rahastuskeinojen etsimistä. Ei niillä ole todellista vaikutusta yhtään mihinkään. (Nolla)tutkimusten mukaan kameravalvonta madaltaa nopeuksia ja vähentää onnettomuuksia. Entäs jos olisi ihan oikeita poliiseja JOKA PÄIVÄ valvomassa liikennettä? Tärkeimmät onnettomuuksien aiheuttajat (liikenteeseen keskittymisen puute ja toisten tienkäyttäjien toiminnan väärin arvioiminen) eivät ole automaattisesti valvottavissa. Näkyvä poliisivalvonta sen sijaan auttaisi pitämään ajatukset siellä, missä niiden kuuluu ratin takana istuvalla ollakin.

Myös poliisin undercover-liikennevalvonta on myös jo ajatuksen tasolla typerä ajatus. Eikö olisi paljon fiksumpaa mainostaa mahdollisimman isolla ja näkyvästi valvontaa ja liikenteeseen osallistumista? Poliisin näkyminen liikenteessä, tien varrella tai vaikka huoltoaseman parkkipaikalla vaikuttaa välittömästi tienkäyttäjien ajamiseen. Ei siviiliautoille, ja lisää tunnuksellisia poliisin ajoneuvoja liikenteeseen.

Rajoilla ja rajottimilla onneen?

Huonojen ideoiden laatikosta on kaivetty myös ajatus kaikkien uusien autojen varustamisesta nopeudenrajoittimilla. Vastoin iltapäivälehtien välittämää kuvaa, todellinen ongelma liikenteessä ei ole se, joka ajaa yöllä tyhjällä tiellä 250 km/h. Ongelma on se, joka ajaa 30 km/h rajoituksella päiväkodin ohi kuuttakymppiä. Tällaiseen käytökseen ei nopeudenrajoitin vaikuta. Ja tilannehan on se, että mikä tahansa rajoitin, joka on ihmisen suunnittelema, on myös ihmisen kierrettävissä. Se, joka tahtoo välillä ajaa 200km/h, varmasti löytää keinot niin tehdäkseen.

Samansuuntaisia ajatuksia herättää alkolukko, jota on ehdotettu kaikkiin autoihin, siis myös vanhoihin. Kuitenkaan alkolukko ei ole ilmainen. Se kuuluu maksavan asennettuna ja katsastettuna reilut pari tonnia. Monet ajavat autoilla, joiden arvo on tätä alhaisempi, joten onko näihin järkeä asentaa moista kapistusta? Lisäksi näillekin ihmisille auto saattaa olla välttämättömyys, vaikka siihen ei olekaan varaa sijoittaa enempää. Mitenkäs sitten suu pannaan, jos ei saa autolla ajaa vaikkapa töihin, eivätkä julkisetkaan kulje?

Toinen ongelma liittyy laitteen toimivuuteen. Toimiiko se luotettavasti? Saako suuveden käytön jälkeen ajaa? Miten usein laite pitää kalibroida? Ja ennenkaikkea, kuinka paljon kalibrointi maksaa? Jos auto ei joku kaunis aamu käynnistykään parkkipaikalta alkolukon vian takia, saavat taloyhtiön juoruilijat uuden mehukkaan aiheen käsiteltäväkseen. Asiaa olisi myös mukava selittää esimerkiksi töissä: ”Perhanan alkolukko reistaili, niin myöhästyin.” Just joo.

Lisäksi teille jäisivät huumekuskit, jotka ymmärtääkseni ovat ongelmallisempi, mutta vaikeammin valvottava ryhmä. Koska valvonta on vaikeaa, ei siihen poliisin puolelta haluta huomiotakaan kiinnittää. Saattaisi vielä joutua vaivaamaan päätään miettimällä uusia ratkaisuja.

Valtakunnan virallinen jeesustelija, poliisiylijohtaja Paatero on jälleen Iltalehden blogissaan (4.11.2010) peräänkuuluttanut promillerajan laskemista, koska hän ei osaa laskea kolmeen kallistellessaan tuoppeja. Missä vaiheessa se menee perille, että jos promilleja on törkeän ratin verran, ei siinä ole seottu laskuissa? Tutkijalautakuntien tutkimista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kootun VALT-vuosiraportin 2008 mukaan lukumääräisesti onnettomuuksissa osallisena olleeiden määrä alkaa selvästi kasvamaan vasta 1,2 promillen ylityttyä. Vuosittain välillä 0,2-0,49 promillessa on välillä 1996-2008 ajanut 4,7 kuolonkolariin osallista kuljettajaa. Onko sitä rajaa ihan oikeasti syytä muuttaa?

Meillä Suomessa on tapana rankaista koko kansaa pienen ryhmän kuriin saamiseksi. Usko sääntöjen ja kieltojen voimaan on vankkumaton. Todellisuudessa sääntöjen kiristämien ja kieltojen lisääminen ei useinkaan vaikuta ongelmaryhmään pätkääkään, koska he eivät säännöistä piittaa. Ainoa näkyvä vaikutus on sääntöjä noudattavan kansanosan kiusaaminen.

Cityvihreillä on todellisuus hukassa

Cityvihreiden suunnalta tuli ehdotusta kattonopeuksien laskemisesta ympäristönsuojeluun ja liikenneturvallisuuden kasvattamiseen vedoten. Onneksi tämä ehdotus tyrmättiin heti kättelyssä. Ympäristönsuojelullinen pointti oli, että hitaammin ajettaessa saastetta syntyy vähemmän. Tämä herätti heti mielessäni kysymyksen: onko tutkittu saasteen määrää suhteessa matkaan ja käytettyyn aikaan? En kommentoi sen tarkemmin, koska en asiaa tunne, mutta kannattaisi miettiä asiaa myös tältä puolelta. Äkkiseltään väittäisin, ettei asia ole niin yksioikoinen, kuin ympäristön asialla olevat väittävät.

Seuraava ehdotus oli että pitäisi siis alentaa kaupunkien nopeusrajoituksia, jälleen ympäristöllisistä syistä. Eikö kukaan muu tajua, että autot tuottavat pakokaasuja myös liikennevaloissa seistessään, ja eniten saastetta syntyy kiihdytyksissä? Ihan maalaisjärjellä ajatellen, ympäristöystävällistä olisi tehdä kaupunkien liikenteestä niin sujuvaa kuin mahdollista. Mitä vähemmän pysähdyksiä ja mitä tasaisempi nopeus, sitä vähemmän saasteita. Nyt kaupungissa ajamista yritetään rajoittaa tekemällä siitä niin hankalaa kuin mahdollista, mm. tarkoituksella ohjelmoimalla liikennevalot tarjoamaan ”punaisia aaltoja”. Tämä taas toimii vastoin tavoitetta ja aiheuttaa katkonaista ajamista ja paljon kiihdytyksiä paikaltaan.

Vihertävä kansanosa toivoo, että siirryttäisiin käyttämään enemmän julkista liikennettä. Tottakai se olisikin ympäristön kannalta olisi hyvä asia. Julkiset pitää kuitenkin saada yksityistä liikennettä houkuttelevammiksi lisäämällä niiden houkuttelevuutta, ei suinkaan tekemällä yksityisautoilusta kalliimpaa tai hankalampaa. Yksityisautoilun piiskaaminen sitä paitsi sattuu kaikkiin niihin kansalaisiin, jotka eivät toimivien joukkoliikenneyhteyksien varrella asu. Ja let's face it, tämä tarkoittaa muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvia, saati sitten maaseudun ja oikeiden syrjäkylien asukkaita.

Pitkillä matkoilla busseilla pääsee melko kattavasti paikasta toiseen, mutta matka-aika on aivan eri planeetalta omaan autoon verrattuna. Enkä tahdo edes ajatella, miten vastenmielinen autottoman nelihenkisen perheen lomamatka Lappiin olisi linja-autoa käyttäen – sekä perheestä itsestään että muista matkustajista.

Junalla pääsee hieman nopeammin, yleensä suurinpiirtein samassa ajassa kuin autolla. Raideliikenteen iso miinus on rajallinen rautatieverkko. Junalla pääsee erittäin rajalliseen määrään paikkakuntia.

Lisäksi molemmat, sekä linja-auto että juna kärsivät samasta ongelmasta eli sietämättömän korkeasta hinnasta. Jos auto on jo olemassa ja vakuutukset maksettu, on sillä huomattavasti edullisempaa ajaa kuin kummallakaan vaihtoehdoista. Miten on mahdollista, että lentäen pääsee Keski-Eurooppaan halvemmalla kuin junalla Helsingistä Tampereelle? Ketä kiinnostaa näillä hinnoilla junailla tai bussailla yhtään minnekään?

Liikennevalistus paljastaa valistajatahon asennevamman

Miksi suomalainen liikennevalistus perustuu pelotteluun, uhkailuun ja naurunalaiseksi tekemiseen? Liikenneturvan mainoksissa etupenkillä istuvat nostavat kädet pystyyn antautumisen merkiksi, kunnes takapenkin matkustaja laittaa turvavyön kiinni. Toisessa kehotetaan kuljettajaa tarkistamaan turvavyöt kaikilta, ja mainitaan että ”olisihan se tyhmää, jos et nyt tarkista, kun siitä erikseen mainittiin ja joutuisit onnettomuuteen.” Moottoripyöräilijöitä käsketään käyttämään värikkäitä ajovarusteita, jotta he näkyisivät paremmin, eivätkä näin joutuisi onnettomuuteen. Oikeasti, mitä vittua? Ensimmäisessä uhkaillaan, toisessa asetetaan naurunalaiseksi ja kolmannessa pelotellaan perusteettomasti.

Vertailun vuoksi pari ulkomaista moottoripyöräilijöiden turvallisuuteen huomiota kiinnittävää pläjäystä:

Australialainen kampanja vetoaa moottoripyöräilijöiden järkeen. Katu ei ole kilparata, monessakin mielessä. Erittäin toimiva kampanja, joka herättää kohderyhmänsä varmasti ajattelemaan.

Tässä brittiläisessä kampanjassa puolestaan halutaan autoilijoiden kiinnittävän huomiota myös moottoripyöräilijöihin. Samoin kuin edellinen, tämäkin herättää varmast kohderyhmänsä ajattelemaan liikennettä uudelta kannalta.

Molemmat ovat omaan järkeen vetoavia, pyrkivät herättämään oivaltamisen tunteita ja kaikkein tärkeimpänä, EIVÄT SYYLLISTÄ KETÄÄN.

EU:ssakin asetellaan puukkoa tienkäyttäjän selkään

Suomi on jälleen EU:n mallioppilas typeryydessä ja ottaa E10-bensiinin käyttöön ensimmäisten joukossa. No mikäs siinä niin huonoa on? Etanolibensaa ei voi käyttää isossa osassa kalustosta lainkaan. Vaikka E10 on myyty massoille ”halvempana” kuin normaalibensiini, tulee halvempi hinta julkisesta tuesta kyseiselle polttoaineelle, eli siis suomeksi juuri sinun veroeuroistasi. Ja vaikka pumpulla hinta onkin edullisempi, on sen hyötysuhde bensiiniä huonompi, eli sitä kuluu enemmän. Taas ratsastetaan käsittämättömästi näennäisellä ympäristöystävällisyydellä.

Turvallisuuden nimissä EU:ssa ajetaan moottoripyörien tyyppihyväksyntädirektiivin uudistamista asetukseksi, joka olisi sellaisenaan voimassa kaikissa EU-maissa. Asetus rajoittaisi erittäin voimakkaasti moottoripyörien muutoksia ja käytännössä lopettaisi sellainenaan läpimennessään moottoripyörien rakenteluharrastuksen kokonaan ja samalla löisi erittäin raskaasti alaan liittyviä pieniä yrityksiä. Tätä asetusta ei missään nimessä saa päästää läpi. Harva moottoripyöräilijä tekee pyöräänsä sen turvallisuutta heikentäviä muutoksia, vaikka siitä ei asetuksia olisikaan. Lisäksi asetus mm. määrää ABS-jarrut pakollisiksi, ja ettei niiden poiskytkeminen saa olla mahdollista. Tämä on haitaksi hiekkateilla ajaville kuljettajille sekä moottoriradalla ajaville kuljettajille. Asetuksen noudattamisen valvomiseksi varmaankin säädetään moottoripyörien katsastus pakolliseksi pikapuoliin, jos tämä menee läpi.

Harjoitus tekee mestarin... mutta missä harjoitella?

Blogissaan 4.11.2010 Paatero mainitsee myös huolensa nuorien ajotaidoista. Hän haluaa lisää ajo-opetusta autokouluun ja ajolupaopetukseen lisää autokoulun ja kodin yhteistyötä. Harjoitus toki tekee mestarin ja ajamaan oppii ainoastaan ajamalla. Ajoluvalla opettelevat kuljettajat ajavat tyypillisesti huomattavasti enemmän kuin autokoulun oppilaat, joten ei yllättäisi lainkaan, jos keskimääräinen ajoluvalla ajanut olisi valmiimpi kuljettaja kortin saadessaan kuin autokoulun oppilas. On ihan selvää, että oppilaat hyötyisivät ajomäärien lisäämisestä, mutta autokoulussa ajokortin ajaminen muodostuisi älyttömän kalliiksi tuntimääriä lisättäessä.

Ajoneuvon hallinnan harjoittelu tieliikenteessä puolestaan ei ole helppoa tai ainakaan turvallista. Mitä tulisikin tehdä, on rohkaista kuljettajia vapaaehtoiseen koulutukseen. Päivä moottoriradalla opettaa ajoneuvon käytöksestä enemmän kuin vuosi tieliikenteessä. Näiden harjoittelupaikkojen olemassaolo on turvattava ja niitä on rakennettava lisää.

Kun Puskuri-ohjelmassa käsiteltiin Motoparkin kohtaloa, moottorirataharjoittelun tarpeellisuudesta olivat väittelemässä Radalle.comin Aki Salmela ja Liikenneturvan edustaja, jonka nimeä en nyt muista. Mielipiteen kuitenkin muistan. Hän kertoi, että tilastojen mukaan moottoriradalla harjoittelu ei tee kuljettajista turvallisempia. Tälle herralle ehdotan, että siirtää itsensä tilastojen äärestä ihan oikeaan elämään ja käy veivaamassa päivän vaikkapa Ahvenistoa ympäri, ja miettii sen jälkeen, ovatko tilastot ehkä kuitenkin väärässä.

Nyt todella riittää. Turvallisuuden ja ympäristön nimissä on moottoripyöräilyä ja yksityisautoilua lyöty jo ihan tarpeeksi. Mitä pitäisi tehdä:

1. On hyväksyttävä, että onnettomuuksia saattaa tapahtua
2. Nopeusrajoitukset on saatava järkevälle tasolle
3. Automaattinen liikenteenvalvonta on korvattava näkyvällä poliisin valvonnalla
4. Promillerajat pidettävä entisellään
5. Alkolukkoja tai nopeudenrajoittimia ei saa asettaa pakollisiksi
6. Moottoripyörien rakentelun annetaan jatkua, eikä niille määrätä katsastusta
7. Julkista liikennettä ei tueta haittaamalla yksityistä liikennettä
8. Tuetaan vapaaehtoista ajoharjoittelua ja rakennetaan lisää tarkoitukseen sopivia paikkoja
9. Liikenneturva ja muut valistavat tahot on saatava asennekoulutukseen
10. Turvataan myös muun kuin E10-bensiinin saatavuus jatkossakin

Ugh. Olen puhunut.

Äly hoi cityvihreät!

(Julkaistu koeajot.comissa 1.10.2010)

Kun liikenneministeri Vehviläinen paljasti alkuviikon nopeusrajoitusuutisen uutisankaksi, avasi Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius sanaisen arkkunsa ja päästeli kyllä sellaisia sanayhdistelmiä ilmoille, ettei tässä ei voi kun hämmästellä, missä todellisuudessa nämä urbaanit vihreät oikein elävät. Eivät ainakaan samassa kuin minä.

Ministeri Vehviläinen kertoo tavoitteeksi nykyisten nopeusrajoitusten tason säilyttämisen, joka on ihan hyvä ja järkevä tavoite. Parempi tavoite olisi tason nostaminen, jotta liikenne sujuisi nopeammin ja joustavammin. Nykyautot on suunniteltu erittäin aerodynaamisiksi, ja niiden vaihteistojen välitykset on suunniteltu korkeita nopeuksia silmälläpitäen ja niiden kulutus pysyy maltillisena myös nopeuden noustessa nopeusrajoitusten puitteissa ja hieman ylikin.

Stranius on kuitenkin eri mieltä. Hänen mielestään nopeuksien laskeminen olisi loistavaa liikennepolitiikkaa. Siten voitaisiin vähentää päästöjä, parantaa liikenneturvallisuutta ja tehdä joukkoliikenteestä houkuttelevampaa. Tarkastellaanpa tätä lähemmin.

Alenevatko päästöt? VTT:n mukaan Suomen liikenteen päästöt laskisivat 2% jos kattonopeus olisi 80km/h. SUOMEN LIIKENTEEN PÄÄSTÖT alenesivat 2%! Herätys Stranius! Onko tämä se kaikkein isoin paha? Suomen liikenteen päästöillä ei ole mitään merkitystä maailman mittakaavassa. Etsipä Stranius nyt oikeasti joku järkevä kohde, johon energiasi käyttää.

Lisääntyykö turvallisuus? Uskallan epäillä. Jos esimerkiksi moottoritiellä ajettaisiin 80km/h, olisi vauhti sen verran hidasta, että liikenteeseen ei tarvitsisi keskittyä lainkaan. Voisiko olla jopa turvallisuutta huonontava vaikutus? Lisäksi turvallisuus on tällä hetkellä Suomen teillä vallan hyvällä tasolla. Autot ovat entistä turvallisempia ja tiet ovat entistä parempia. Ainoa ongelma on inhimillinen tekijä ratin ja penkin välissä.

Tuleeko joukkoliikenteestä houkuttelevampaa? Kyllä varmasti, tämän myönnän. Mutta tässähän on juuri vihreiden ajattelun takaperoisuuden kiteytymä. Jos vittumaisesta pitää tehdä suhteessa siedettävämpää lisäämällä vittumaisuutta vaihtoehtoihin, mennään metsään niin että soi. Jos joukkoliikenteestä tahtoo houkuttelevampaa, ei sitä tule tehdä vaihtoehtojen kustannuksella. Lisäksi nämä Kehä III:n sisäpuolen vihreät eivät ole sisäistäneet sitä, että joukkoliikenne ei ihan oikeasti toimi missään muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Ei edes isoissa kaupungeissa, saati sitten maaseudulla.

Kattonopeuksien laskeminen näkyy myös pidentyneinä matka-aikoina. Jos ajetaan 20000 km keskinopeudella 90 km/h, kuluu matkaan reilut 9 vuorokautta. Jos keskinopeutta lasketaan seitsemäänkymppiin, kuluu aikaa lähes 12 vuorokautta, eli lähes 3 vuorokautta enemmän! Sitä voi sitten miettiä, että olisiko ollut jotain muuta tekemistä kuin autossa istuminen. Matka-aikojen pidentymisen vaikutus kansantaloudelle tulisi myös ottaa huomioon asian järkevyyttä pohdittaessa. Rekkaliikennettähän kattonopeuden pudottaminen ei haittasi, jos oletetaan, että 80-rajoituksella nyt olevia tieosuuksia ei aleta hidastamaan. Mutta olisiko syytä tutkia myös matka-ajan ja kulutuksen suhdetta kevyen kaluston näkökulmasta?

Nyt kun Vehviläinen on kerrankin sanonut jotain fiksua, eli ilmoittanut, ettei rajoituksia lasketa, esittää Stranius vielä käsittämättömämpää vaihtoehtoa. Hänen mielestään olisi kiva, jos kaupungeissa laskettaisiin nopeusrajoituksia. Kaupunkien päästöt syntyvät suurilta osin paikallaan seisovista, tyhjää käyvistä autoista. Sen takia kaupunkien liikenne pitäisi tehdä niin nopeaksi ja sujuvaksi kuin mahdollista. Päästöjen vähentämiseksi olisi ehkä hyvä pohtia vihreän aallon ottamista käyttöön uudelleen. Nythän on toimittu päinvastoin ja laskettu kaupunkinopeuksia lähinnä järjettömällä punaisella aallolla.

En kykene ymmärtämään cityvihreiden ajatusmaailmaa lainkaan monelta osin ja tämä on yksi niistä. Mikä saa aikaan niin suuren vihan yksityisautoilua vastaan? Miksi autoilua pitää yrittää kaikin tavoin hankaloittaa? Kyllähän se tietenkin vituttaa seistä räntäsateessa juna-asemalla kun VR on peruuttanut ¾ vuoroista, ja katsoa kun naapuri hyppää Webastolla lämmitettyyn autoonsa ja kurvaa tiehensä.

Älkää nussiko missä sattuu

(Julkaistu koeajot.comissa 13.11.2009)

Eilen rakkaan koti-Suomemme maanteillä kurvaillessaan törmäsin jälleen jos jonkinlaisiin ihmeellisiin suorituksiin liikenteessä. Ihmisiltä tuntuu puuttuvan pelisilmä liikenteessä täysin. Faktahan on se, että liikenne on yhteispeliä. Jotta liikenne sujuisi hyvin, on tienkäyttäjien tajuttava, että heidän toimintansa vaikuttaa myös muihin ja tätä kautta liikenteen sujuvuuteen.

Alla muutamia pointteja ja ohjeita sujuvaan liikennöintiin:

• Nopeusrajoitukset ovat Suomessa varsin alhaiset. Ne on epäilemättä säädetty sitä silmälläpitäen, että sekin mökin mummo joka kerran vuodessa ajaa kirkolle, voi turvallisesti ajaa suurinta sallittua lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Jos kesäkelillä ei pysty/uskalla ajaa rajoituksen mukaista 80km/h, olisi varmasti parempi ottaa taksi.
• Toisaalta, jos olosuhteet ovat kovin vaikeat, ei sitä suurinta sallittua tarvitse välttämättä ajaa.
• Nopeusrajoitukset myös vaihtuvat. Jos puolella matkasta on 60km/h rajoitus ja puolella 80km/h, ei ole ok ajaa 70km/h koko matkaa, vaikka keskimäärin nopeus olisikin oikea.
• Jos ajaa 80km/h rajoituksella 80km/h (tai alle) ja näkee nopeusvalvontakameran, ei nopeutta tarvitse laskea.
• Kun liikennevalo vaihtuu vihreäksi, se tarkoittaa, että voi ajaa. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että voi alkaa arpomaan liikkeellelähtöön sopivaa vaihdetta todetakseen, että pakki liikuttaa autoa taaksepäin. Vihreän valon vaihtumista voi ennakoida esimerkiksi keltaisesta valosta.
• Kun kiihdytetään, se tehdään reippaasti tavoitenopeuteen, eikä seurata meneekö se hetkellisen kulutuksen lukema nyt yli 8l/100km.
• Kiihdytyksestä puheen ollen, kiihdytyskaistat ovat sitä varten, että niillä kiihdytetään ajoneuvo muun liikenteen nopeuteen, jolloin liikennevirtaan liittyminen käy kitkattomasti. Ne EIVÄT ole sitä varten, että körötellään kaistan päähän viittäkymppiä, josta siirrytään liikennevirran sekaan kiihdyttämään tavoitenopeuteen.
• Kiihdytyskaistalta liittymään pyrkivälle voi antaa tilaa.
• Ohituskaistalle ei jäädä hinaamaan, jos ohitettavia ei enää ole ja varsinkin jos takana on ajoneuvoja.
• Toisaalta, jos on kovin märkä, luminen tai muuten vaan keli, jossa auto nostaa jotain näkyvyyttä estävää tavaraa tiestä, ei mennä heti ohittamisen jälkeen omalle kaistalle, ellei se ole välttämätöntä, vaan jätetään hieman väliä. Tämä siksi, ettei ohitetun näkyvyys estyisi - eikä se nyt muutenkaan ole kivaa saada suola/kurakuorrutusta autonsa päälle.
• Jos on ohituskaistalla jonossa vaikkapa neljäntenä, ei valojen vilkuttelu ja edelläajavan puskurissa kiinni ajaminen auta asiaa. Hän varmasti ajaisi kovempaa, jos olisi mahdollista.
• Jos edessä menee hitaampi ajoneuvo, esim kuorma-auto tms. siitä voi mennä ohi, eikä jäädä tieten tahtoen tekemään jonoa sen perään.
• Kun ohitetaan, ohitetaan eikä jäädä vieressä olevan auton viereen ajamaan 0,0002 km/h nopeuserolla. Jos tämä olisi tilanne, olisi esimerkiksi ohituskaistat varmasti nimetty vieressäajamiskaistoiksi.
• Kun eteen tulee ohituskaista, omaa nopeutta ei ole pakko nostaa, jos ei ole ohittamassa ketään.
• Kun on ohitettu ja palataan omalle kaistalle, ei nopeutta tarvitse laskea hitaammaksi kun juuri ohitetun ajoneuvon nopeus.
• Jos ojassa on auto, talo palaa, tai tapahtuu jotain muuta äärimmäisen jännää, ei nopeutta tarvitse pudottaa puoleen, jotta voisi paremmin töllistellä kyseistä kohdetta.
• Saavuttaessa tasa-arvoiseen risteykseen, jota lähestyy vasemmalta auto, ei tarvitse jäädä katsomaan, mitä se vasemmalta tuleva aikoo tehdä, varsinkaan, jos itse tulee risteykseen toista osapuolta ennen. Oletettavasti toinen osaa liikennesäännöt.
• Liikenneympyrät ovat haasteellisia. Niihin muuten mahtuu yllättävän pieniin väleihin. Koska käytetyt nopeudet ovat varsin matalia, pääsee liikenneympyrässä muiden vauhtiin silmänräpäyksessä. Ei tarvitse odottaa että liikenneympyrä on tyhjä 270 asteelta ennen omaa liittymiskohtaa, jotta sekaan uskaltaa tyrkätä oman kärrynsä.
• Sujuvuuden nimissä olisi myös erittäin toivottavaa, että ilmaisee liikenneympyrästä poistumisaikeistaan vilkulla

Nussiminen on oikein kivaa, mutta eikös sen harrastamiselle parempi paikka olisi jossain muualla kuin liikenteessä?