Jeesustellen eduskuntaan?

(Julkaistu koeajot.comissa 17.10.2010)

Aamulehti uutisoi poliisiylijohtaja Paateron laukoneen suuria viisauksia. Hän haluaa alkolukon ja nopeusrajoittimen pakolliseksi kaikkiin autoihin. Lisäksi EU:n liikennekomissaari Siim Kallaksen nostettua keskusteluun ylinopeuksien nollatoleranssin, Paatero asettuu tukemaan Kallasta ja ilmaisee nollatoleranssin olevan ainoa vaihtoehto liikennevalvontaan. Myös promillerajaan pitäisi kuulemma saada muutos, joka yllättäen tiukentaisi rajaa, asettaen sen 0,2 promilleen.

Aivopieruksi tämä Paateron lataus on harvinaisen monisyinen, vaikka pyöritään saman teeman ympärillä. On siis pureksittava lausuntoa osa osalta.

1. Alkolukko: Olisihan se hienoa, jos olisi varmaa, että päihtyneet kuljettajat eivät pääsisi liikenteeseen lainkaan. Vaikka kaikki järjestelmät ovat toki kierrettävissä, epäilisin, että keskiverto taparattijuopon resurssit eivät tähän riitä, ja muiden näkökulmasta järjestelmän kiertäminen ei liene vaivan väärtti. Ongelma on kuitenkin kustannus. Kuka tämän lystin maksaisi? Alkolukko maksaa asennettuna ja katsastettuna reilut pari tonnia. Monet ajavat autoilla, joiden arvo on tätä alhaisempi, joten onko näihin järkeä asentaa moista kapistusta? Lisäksi näillekin ihmisille auto saattaa olla välttämättömyys, vaikka siihen ei olekaan varaa sijoittaa enempää. Mitenkäs sitten suu pannaan, jos ei saa autolla ajaa vaikkapa töihin, eivätkä julkisetkaan kulje?

Lisäksi teille jäisivät huumekuskit, jotka ymmärtääkseni ovat ongelmallisempi, mutta vaikeammin valvottava ryhmä. Koska valvonta on vaikeaa, ei siihen poliisin puolelta haluta huomiotakaan kiinnittää. Saattaisi vielä joutua vaivaamaan päätään miettimällä uusia ratkaisuja.

2. Nopeusrajoittimet: Tässä pitänee pohtia, mikä se ongema oikeasti on. Sekö, että joku ajaa moottoritiellä nopeusrajoitus +20km/h vai se, jos joku ajaa 40 alueella olevan päiväkodin ohitse 65 lasissa. Eiköhän suurin osa omilla aivoillaan ajattelemiseen kykenevistä ole samaa mieltä, että ongelma on jälkimmäinen. Auttaisiko nopeusrajoitin? Eipä taitaisi, jos se asetettaisiin suurimman sallitun mukaisesti sadankahdenkympin tienoille. Ja arvoisa poliisiylijohtaja, kaikki laitteet, joissa on nopeus jollain tavoin rajoitettu, saadaan haluttaessa kulkemaan kovempaa. Jos joku todella haluaa ajaa 200 km/h, hän varmasti löytää keinot tehdä niin. On sinisilmäisyyttä luulla muuta.

3. Promillerajan lasku: Tätä olen käsitelly jo aikaisemmin, joten en palaa siihen sen tarkemmin. Kuitenkin muistutan, että 0,0-0,5 promillessa autoilevat eivät aiheuta lainkaan sen enempää onnettomuuksia kuin vesiselvät. Itseasiassa 0,5-1,0 promilleakaan ei tuntuisi hirveästi lisäävän riskiä. Ongelma on kuljettajissa, jotka huitaisevat korin kossua ja sen jälkeen lähtevät juoppokuskin puutteessa itse hakemaan lähialkosta täydennystä autollaan. Promillerajan lasku ei tuntuisi näiden käytäksessä piirunkaan vertaa.

4. Ylinopeuksien nollatoleranssi: Okei, sehän on totta, että nollatoleranssi on ainoa tapa valvoa uskottavasti nopeusrajoitusten noudattamista. Eihän se kovin vakuuttavaa ole, että rangaistuksen saa käytännössä vasta reilun kympin ylinopeudesta. Ongelmatonta tämäkään ei ole, johtuen siitä että elämme yksilön tyhmyyttä korostavassa yhteiskunnassa, jossa oma ajattelu on kielletty ja säännöt ja rajoitukset tehdään siten ettei hitainta ja heikointa aseteta muka-eriarvoiseen asemaan, i.e. että se mökin puolisokea Reetta-mummo joka kerran vuodessa ajaa kirkolle, kykenee tekemään sen suurinta sallittua kelissä kuin kelissä täysin turvallisesti.

Oikeasti nopeusrajoitukset pitäisi asettaa siten, että rajoitus olisi sellainen, ettei sitä kovempaa voi ko. tieosuudella oikeasti turvallisesti ajaa. Tässä olisi paikka asennemuutokselle, eli pitäisi saada autoilijoiden päähän se, ettei tikkarin lukema ole suinkaan tielle asetettu miniminopeus. Nopeusrajoitus olisi oikeasti suurin sallittu, ja nopeus valittaisiin omaa pelisilmää käyttäen väliltä 0 km/h – rajoitus tien ja vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Nykytilanteessa, jossa nopeusrajoitusten kehitys ei korreloi millään tavalla ajoneuvojen ja teiden kehityksen kanssa, ovat sekä nopeusrajoitukset että niiden valvonnan nollatoleranssi yksi suuri vitsi. Se, että ylinopeutta ajetaan entistä enemmän, kertoo siitä, että näin ajattelevia ihmisiä on myös teillä entistä enemmän. Koska nopeusrajoitukset ovat yhä kasvavalta osalta lähinnä humoristisia, ei niitä jakseta kunnioittaa sielläkään, missä niitä on asetettu ihan aiheesta, kuten koulujen ja päiväkotien lähistöllä.

Ainoa järjen sana, joka Paateron suusta ilmoille tässä yhteydessä vaikuttaa pääseen, on se, että joka hänen kanssaan on eri mieltä, on samalla sitä mieltä, ettei nopeusrajoituksia tarvitse noudattaa. Erittäin fiksu väite, jonka todistan itse oikeaksi. Ei niitä tarvitsekaan noudattaa siellä, missä ne ovat aivan naurettavia. Ihan omaa järkeä käyttäen kykenee valitsemaan oikean nopeuden erilaisiin tilanteisiin. Ei siihen tienvarsitikkaria tarvita, saati jotain jeesustelevaa poliisiylijohtajaa, joka muuten itse muutama vuosi sitten ajoi tutkaan 78 km/h kolmenkympin alueella.

Herää vaan epäilys, kun tälläisia, varmasti keskustelua herättäviä lausuntoja lueskelee, että onkohan tuo Paatero haaveilemassa kansanedustajan pestistä? Varmaan hakusessa on, että kaikki muistaisivat Paateron nimen, periaatteen ”any publicity is good publicity” -periaatteen mukaan. Jos olen veikkailuissani oikeassa, toivon kyllä kovasti, että myös Paateron idioottimaiset mielipiteet muistuvat kansalaisten mieleen äänestyskoppiin astuttaessa.

Nuoria taas lätkitään

(Julkaistu koeajot.comissa 16.12.2009)

Pari viikkoa sitten sivusin jo lyhyesti nuorille kuljettajille ehdotettua 80-lätkää. Silloin oli jo arvattavissa, että kyllähän sitä kohta aletaan puuhastelemaan käyttöön. Tänään uutisoitiin suuresti liikenneministeri Anu Vehviläisen perustamasta työryhmästä, jolla pyritään arvioimaan keinoja nuorten liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Esimerkiksi Yle otsikoi uutisensa ”Nuoret kuskit halutaan kuriin vaikka pakolla”, joka kuvaa mainiosti asian uutisointia ja sitä ajavien tahojen mielipiteitä. Keinoiksi mainitaan 80-lätkän käyttöönotto, yöajokielto, avattujen alkoholijuomien kielto autossa, nopeusrajoittimet sekä alkolukot. Kokonaisuudessaan lista on niin uskomaton, ettei voi kuin nauraa. Vaikuttaa siltä, etteivät näistä asioista päättävät ihmiset vietä paljoakaan aikaansa ratin takana.

Lisärajoituksia puuhastellaan, koska uutisoinnin mukaan nuorten kuolonkolarit ovat lisääntyneet. Tosiasiassa ne ovat pysyneet ainakin vuosikymmenen samalla tasolla, mutta muiden kuljettajien ajamat kohtalokkaat onnettomuudet ovat vähentyneet. Näin nuorten suhteellinen osuus on kasvanut, vaikka absoluuttinen määrä on pysynyt samalla tasolla.

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan vakaa uskomus sääntöjen, kieltojen ja rajoitusten ihmeitätekevään voimaan. Fakta: lööppien onnettomuudet, joista tämä koko soppa on liikkeelle lähtenyt, on lähes järjestäen ajettu nopeudella, joka on eri sataluvulla rajoitukseen nähden. Jos kuljettaja ei piittaa pätkääkään tienvarsitikkarin rajoituksesta, vain hyvin naiivi henkilö voi olettaa hänen piittaavan takalasin lisärajoitusläpyskästä.

Tunnustaudun tässä entiseksi kaahariksi ja todistan oman väitteeni oikeaksi. Ainakin 5 vuoden ajan ajokortin saamisen jälkeen käytetyt nopeudet eivät välttämättä olleet millään tavalla verrannollisia nopeusrajoitukseen. Jos teki mieli ajaa kovaa - ja yleensä teki, niin sitten ajetiin kovaa. Rajoituksilla tai mahdollisilla rangaistuksilla ei ollut mitään vaikutusta asiaan. Jälkeenpäin ajateltuna koko touhussa ei ollut mitään järkeä, mutta eipä sitä silloin ajatellut. Iän myötä ajotapa on tosin rauhoittunut, ja viimeistään moottoriurheiluharrastus siirsi kaasun aukomiset sallituille areenoille.

Toinen huomionarvoinen seikka, joka puhuu omaa kieltään 80-lätkää vastaan, on liikenteen sujuvuus. Jos joku ajaa 100km/h rajoitusalueella kahdeksaakymppiä, on hän väistämättä tientukkona. Muistaako joku vielä, kuinka pakonomainen tarve lätkättömillä kuljettajilla oli päästä juniorista ohi, oli tilanne mikä hyvänsä? Lisäksi jo rekkojen ohituksissa tulee tarpeettomia vaaratilanteita ja harmaita hiuksia niin ohittajien kuin ohitettavien ohimoille. Entäpä sitten jos vielä nuoret kuljettajat laitetaan ajamaan muuta liikennettä hitaammin?

Tietenkin voi väittää, että pääseehän niistä turvallisestikin ohi. No pääseekö? Rekkojenkin perään jää aina joku Micra tai Corsa hinaamaan, eikä ohi mennä millään, vaan muodostetaan mielummin jonoa. Jonojen ohittaminen, sehän se vasta kivaa ja turvallista onkin. Paikkojakin siihen on maantiet tulvillaan.

Tähän taas voidaan väittää, että ei voi olla niin kiire. No ehkä sinulla, arvoisa vastaväittäjä, ei olekaan niin kiire Hilma-serkun luo kahvittelemaan, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa ajetaan paljon, vaikkapa 200 km päivässä 250 päivää vuodessa. Jos keskinopeus on vaikkapa 85 km/h kuluu tien päällä pyöreästi 590 tuntia. Jos keskinopeus lasketaan vaikkapa seitsemään kymppiin, kuluu aikaa noin 715 tuntia. Erotus on huima 125 tuntia, eli samaan matkaan kuluu yli 5 vuorokautta enemmän aikaa!

Lisäksi olen kuullut väitteen, ettei nuori kuljettaja ehkä hallitse autoaan yli 80 km/h nopeudessa. Siis mitä? Miten tällainen kuljettaja voidaan ylipäänsä päästää inssistä läpi? Ja mistähän tuo nopeusrajakin on taiottu. Jos kuljettaja ei hallitse autoaan yli 80 km/h nopeudessa, ei hänelle tule antaa ajokorttia lainkaan.

Yöajokielto on myös erikoinen ehdotus. Kuka sitä valvoo ja miten? Aletaanko öisin pysäyttelemään satunnaisia autoja kuljettajan iän tarkastamiseksi? Jos tähän lähdetään, lupaan nostaa äläkän joka kerta kun matka keskeytyy ikätsekkauksen vuoksi!

Entäpä avoimet alkoholipullot? Ajatuksissa on tietenkin se, etteivät känniset matkustajat pääsisi yllyttämään heikkoluontoista kuljettajaa. Olen kuitenkin käynyt nuorena ja pennittömänä baarissa. Silloin oli tapana, että huitaistiin viinat huiviin juuri ennen ravintolaan menoa, että pääsi vaivatta sisälle eikä kuitenkaan tarvinnut ostaa kalliita virvokkeita tiskiltä. Miksei sama toimisi autossa? Voihan nestetasapainosta pitää huolen auton ulkopuolellakin.

Seuraava askel tästä on alkoholijuomien kieltäminen avaamattomissa pulloissa auton ohjaamosta. Tästä kavin taannoin keskustelua amerikkalaisen tuttavansa kanssa. Jenkki oli vakaasti sitä mieltä, että kyseisellä käytännöllä voidaan estää tehokkaasti rattijuopumuksia. En ole kuitenkaan koskaan kuullut, että auton ohjaamossa ollut pullo olisi itsekseen auennut ja tyhjentynyt kuljettajan nieluun. Ihan yhtä hyvin sen pullon saa halutessaan takakontistakin.

Olen myös ehdottomasti nopeusrajoittimien ja alkolukkojen käyttöä vastaan. Jos ne hyväksytään nuorille, todetaan pian, että nehän toimivat pirun hyvin ja kohta sellainen on joka autossa – samaan tyyliin kun poliisi otti käyttöön nollatoleranssiliikennekamerat ja pian totesi ne tosi hyviksi, erityisesti törkeiden ylinopeuksien hillitsemisessä.

Kansanedustaja Pertti Hemmilä oli keskustelemassa 80-lätkästä hiljan Aamu-Tv:ssä. Hän totesi, että lähes kaikki nuoret noudattavat sääntöjä, mutta muutama sata kaaharia riittää luomaan ongelman, johon on syytä puuttua. Legendaarisen Raptorin sanoin ”Yksi mokaa ja kaikkia rangaistaan, sitä kai fasismiksi kutsutaan.” Kannattaakohan ihan oikeasti huonontaa liikenteen sujuvuutta ja lisätä yleistä vitutusta pienen osan kikkailun takia?

En puolusta kaahareiden oikeutta kaahata, eikä halua vähätellä ongelmaa – vaikka totuus taitaakin olla, että tästä on tehty hieman todellista suurempi asia. Ehdotetut keinot sen sijaan aiheuttavat närkästystä. Heitänkin ilmoille ajatuksen tehorajoista moottoripyörien tyyliin. Alkuun henkilöauton maksimitehoksi vaikkapa 120 hv, sillä pysyy kivasti liikenteen vauhdissa ja viitsii jo ajaa maantielläkin. Parin vuoden ajokokemuksen kartuttamisen jälkeen voisi sitten hypätä sen himoitsemansa Evo Lancerin puikkoihin.