Liikenneministeri Kyllönen esitteli viikolla LVM:n tienkäyttömaksusuunnitelmaa. Totean heti alkuun, että on selvää, että liikennettä verotetaan ja saakin verottaa. Hieno on myös tavoite liikenteen verotuksen selkeyttämisestä. Mutta pyhittääkö tarkoitus keinot?
Jos suunnitelma toteutuu esitellyn kaltaisena, saisi kansalainen ajoneuvoonsa reaaliaikaisen, keskitetyn paikka- ja liikkumistiedonkeruun. Sivuutetaan epäolennaisuudet, kuten tekniikan luotettavuus ja muut pikkuseikat ja keskitytään tarkastelemaan seurantaa ihan käsitteen tasolla. Viranomaisella olisi siis jatkuvasti tieto siitä, missä kansalaisten ajoneuvot (ja oletettavasti myös kansalaiset) kulloinkin liikkuvat. Ajatus kuulostaa suoraan Orwellin kirjasta repäistyltä. Tienkäyttömaksusta seuraava porras lienee poliisin reaaliaikainen nopeus- ja ajotapavalvonta. Olen itseasiassa ennakoinut tällaista siitä asti, kun Pohjola ilmoitti pari vuotta sitten aloittavansa kokeilun, jossa pyrittiin selvittämään GPS-ajotapaseurannan hyväksikäyttöä vakuutusmaksujen määrittämisessä.
Tämä koko soppa on saanut alkunsa LVM:n älyttömästä älyliikennetavoitteesta, joka syntyi, kun joku tosielämästä vieraantunut virkamiesporukka on tosiaan selkään taputellen todennut, että olisi kiva, jos Suomi olisi älyliikenteen edelläkävijämaa. Samaa argumenttiahan Kyllönenkin käyttää, hänen mukaansa kansalaisten kyttäyksestä voisi tulla vähintäänkin uusi Nokia. Siinä sivussa suomalainen tienkäyttäjä pääsee maksamaan rahastusautomaattien beta-testaukset ja pääsee Isoveljen jatkuvan valvonnan kohteeksi.
Mitä haittaa GPS-pohjaisista älyliikennejärjestelmistä voisi olla? Paikka- ja ajotapatiedon kerääminen keskitetysti on pahasti ristiriidassa vapaan yhteiskunnan periaatteiden kanssa. Onko oikeutettua uhrata vapaan yhteiskunnan, mielipiteen ja liikkumisen periaatteita verotulojen saamiseksi? Ylipäänsä kaikkeen tiedon keräämiseen liittyy kaksi hauskaa periaatetta, nimittäin 1) kerättyä tietoa ei saa koskaan varmuudella poistettua ja 2) ensimmäinen ja houkuttelevin käyttö kerätylle tiedolle on sen väärinkäyttö. Kaikki varmaan muistavat historiantunneilta, kuinka nopeasti vapaa yhteiskunta voi muuttua totalitääriseksi hirmuhallinnoksi. Erich Honecker olisi varmasti myynyt päänsä tällaisesta seurantajärjestelmästä. Tietenkin Suomen yhteiskuntajärjestelmän muuttuminen hirmuhallinnoksi on ehkä kaukaa haettua, mutta yksin se, että tieto on olemassa antaa mahdollisuuden väärinkäytöksille. Muun itselleen uskottelu on naiivia.
Lainaan aiempaa kirjoitustani alle suoraan:
Koska se on hauskaa, maalailen hieman piruja seinälle. Seurannan suhteen asia tulee etenemään näin. Ajoneuvoihin otetaan GPS-seuranta jollain perusteella, todennäköisiä argumentteja ovat liikenneturvallisuus (ajotapavalvonta/kaaharilukko) tai suoriteperustainen käyttömaksu. Poliisi haluaisi ottaa järjestelmän myös liikenteenvalvontaan, mutta lupaa ei anneta yksityisyydensuojaan vedoten. Poliisille annetaan kuitenkin lupa GPS-tietojen käyttöön törkeistä rikoksista epäiltyjen suhteen. Huomataan, että rikosten selvittäminen helpottuu. Lupa annetaan mistä tahansa rikoksesta epäiltyjen paikkatietojen käyttöön. Taas todetaan, että olipa hyvä juttu. Annetaan lupa kaikkien GPS-tietojen käyttöön, eli siis automaattisakotus. Samalla voidaan myös ottaa käyttöön aluekohtaiset nopeusrajoittimet, väärään suuntaan ajamisen esto ja ties mitä turvallisuudella perusteltavaa huttua. Todetaan, että liikenne on hurjan turvallista, mutta rikolliset eivät välttämättä ajakaan aina omilla kulkupeleillään. Istutetaan kaikkiin kansalaisiin seurantajärjestelmä. Asiaan kriittisesti suhtautuvat leimataan joka vaiheessa rikollisiksi tai ainakin kaahareiksi, koska eihän lainkuuliaisilla kansalaisilla ole mitään syytä vastustaa seurantaa.
Mutta miksi rajoittaa seuranta vain autoihin? Eihän rehellisellä kunnon kansalaisella ole mitään sitä vastaan, että heihin asennetaan seurantalaite. Käyttöjähän on lukemattomia, ja varmasti ne kannustaisivat parempaan ja yhteiskuntakelpoisempaan elämään. Voitaisiin tarkkailla esimerkiksi, kuinka usein känsalainen käy baarissa tai mäkkärillä, ja nostaa hoitomaksuja sen mukaan. Porkkana tietenkin voisi olla sykkeen seuraaminen, jos syke nousee treenin seurauksena säännöllisesti, olisi hoito edullisempaa.
Tienkäyttömaksun GPS-perusteisuus ei ole perusteltavissa, sillä polttoainevero on oikeudenmukainen, yksinkertainen ja olemassaoleva keino suoriteperusteiselle liikenteen verotukselle.
Jos suunnitelma toteutuu esitellyn kaltaisena, saisi kansalainen ajoneuvoonsa reaaliaikaisen, keskitetyn paikka- ja liikkumistiedonkeruun. Sivuutetaan epäolennaisuudet, kuten tekniikan luotettavuus ja muut pikkuseikat ja keskitytään tarkastelemaan seurantaa ihan käsitteen tasolla. Viranomaisella olisi siis jatkuvasti tieto siitä, missä kansalaisten ajoneuvot (ja oletettavasti myös kansalaiset) kulloinkin liikkuvat. Ajatus kuulostaa suoraan Orwellin kirjasta repäistyltä. Tienkäyttömaksusta seuraava porras lienee poliisin reaaliaikainen nopeus- ja ajotapavalvonta. Olen itseasiassa ennakoinut tällaista siitä asti, kun Pohjola ilmoitti pari vuotta sitten aloittavansa kokeilun, jossa pyrittiin selvittämään GPS-ajotapaseurannan hyväksikäyttöä vakuutusmaksujen määrittämisessä.
Tämä koko soppa on saanut alkunsa LVM:n älyttömästä älyliikennetavoitteesta, joka syntyi, kun joku tosielämästä vieraantunut virkamiesporukka on tosiaan selkään taputellen todennut, että olisi kiva, jos Suomi olisi älyliikenteen edelläkävijämaa. Samaa argumenttiahan Kyllönenkin käyttää, hänen mukaansa kansalaisten kyttäyksestä voisi tulla vähintäänkin uusi Nokia. Siinä sivussa suomalainen tienkäyttäjä pääsee maksamaan rahastusautomaattien beta-testaukset ja pääsee Isoveljen jatkuvan valvonnan kohteeksi.
Mitä haittaa GPS-pohjaisista älyliikennejärjestelmistä voisi olla? Paikka- ja ajotapatiedon kerääminen keskitetysti on pahasti ristiriidassa vapaan yhteiskunnan periaatteiden kanssa. Onko oikeutettua uhrata vapaan yhteiskunnan, mielipiteen ja liikkumisen periaatteita verotulojen saamiseksi? Ylipäänsä kaikkeen tiedon keräämiseen liittyy kaksi hauskaa periaatetta, nimittäin 1) kerättyä tietoa ei saa koskaan varmuudella poistettua ja 2) ensimmäinen ja houkuttelevin käyttö kerätylle tiedolle on sen väärinkäyttö. Kaikki varmaan muistavat historiantunneilta, kuinka nopeasti vapaa yhteiskunta voi muuttua totalitääriseksi hirmuhallinnoksi. Erich Honecker olisi varmasti myynyt päänsä tällaisesta seurantajärjestelmästä. Tietenkin Suomen yhteiskuntajärjestelmän muuttuminen hirmuhallinnoksi on ehkä kaukaa haettua, mutta yksin se, että tieto on olemassa antaa mahdollisuuden väärinkäytöksille. Muun itselleen uskottelu on naiivia.
Lainaan aiempaa kirjoitustani alle suoraan:
Koska se on hauskaa, maalailen hieman piruja seinälle. Seurannan suhteen asia tulee etenemään näin. Ajoneuvoihin otetaan GPS-seuranta jollain perusteella, todennäköisiä argumentteja ovat liikenneturvallisuus (ajotapavalvonta/kaaharilukko) tai suoriteperustainen käyttömaksu. Poliisi haluaisi ottaa järjestelmän myös liikenteenvalvontaan, mutta lupaa ei anneta yksityisyydensuojaan vedoten. Poliisille annetaan kuitenkin lupa GPS-tietojen käyttöön törkeistä rikoksista epäiltyjen suhteen. Huomataan, että rikosten selvittäminen helpottuu. Lupa annetaan mistä tahansa rikoksesta epäiltyjen paikkatietojen käyttöön. Taas todetaan, että olipa hyvä juttu. Annetaan lupa kaikkien GPS-tietojen käyttöön, eli siis automaattisakotus. Samalla voidaan myös ottaa käyttöön aluekohtaiset nopeusrajoittimet, väärään suuntaan ajamisen esto ja ties mitä turvallisuudella perusteltavaa huttua. Todetaan, että liikenne on hurjan turvallista, mutta rikolliset eivät välttämättä ajakaan aina omilla kulkupeleillään. Istutetaan kaikkiin kansalaisiin seurantajärjestelmä. Asiaan kriittisesti suhtautuvat leimataan joka vaiheessa rikollisiksi tai ainakin kaahareiksi, koska eihän lainkuuliaisilla kansalaisilla ole mitään syytä vastustaa seurantaa.
Mutta miksi rajoittaa seuranta vain autoihin? Eihän rehellisellä kunnon kansalaisella ole mitään sitä vastaan, että heihin asennetaan seurantalaite. Käyttöjähän on lukemattomia, ja varmasti ne kannustaisivat parempaan ja yhteiskuntakelpoisempaan elämään. Voitaisiin tarkkailla esimerkiksi, kuinka usein känsalainen käy baarissa tai mäkkärillä, ja nostaa hoitomaksuja sen mukaan. Porkkana tietenkin voisi olla sykkeen seuraaminen, jos syke nousee treenin seurauksena säännöllisesti, olisi hoito edullisempaa.
Tienkäyttömaksun GPS-perusteisuus ei ole perusteltavissa, sillä polttoainevero on oikeudenmukainen, yksinkertainen ja olemassaoleva keino suoriteperusteiselle liikenteen verotukselle.
